torstai 16. marraskuuta 2017

Laukaukset ja varianssi - Case VPS

VPS on ollut muutaman kauden ajan erittäin mielenkiintoinen joukkue Veikkausliigassa. Petri Vuorisen ja Jani Sarajärven tulon jälkeen VPS on hallinnut palloa, syötellyt selkeästi muita joukkueita enemmän ja samalla myös laukonut selvästi muita joukkueita vähemmän. 

Sain Oskari Karppiselta (https://twitter.com/oskarikarppinen) ystävällisesti käyttööni hänen keräämänsä laukaisuaineistot VPS:n kauden 2017 peleistä (aineistossa ei ole huomioitu rangaistuspotkuja). Muut tilastot perustuvat Veikkausliigan InStat -tilastoihin. Analysoin tässä postauksessa lähinnä sitä, miten VPS:n kausi laukausten osalta meni ja miten ja miksi vähäisempien, mutta vaarallisempien laukausten logiikka ja "matematiikka" toimii.

Maalipaikkojen satunnaisuus ja sen vaikutus


Jalkapallossa seurataan nykyään jo melko laajalti niin sanottua maaliodotusarvoa, eli xG:tä. Oikeampaa olisi puhua laukauksiin perustuvasta xG:stä, sillä todellisuudessa pelissä on myös tilanteita, joissa ei tule laukausta lainkaan, mutta maaliodotusta kertyy kuitenkin. Laukauksiin perustuvat xG-mallit approksimoivat kunkin laukauksen todennäköisyyttä mennä maaliin. Erilaiset xG-mallit huomioivat lokaation lisäksi monenlaisia muita asioita (esim. onko laukaus keskityksestä vai pystysyötöstä, onko laukaus pusku vai veto jne.), mutta en tässä jutussa käsittele xG-malleja itsessään sen tarkemmin. Se, että ymmärtää xG:n tarkoittavan laukauksen maaliin menon todennäköisyyttä riittää.

Laukausten todennäköisyys mennä maaliin kasvaa, mitä lähemmäs ja keskemmälle maalia tullaan. VPS pyrkii laukomaan hyviltä maalintekosektoreilta, vaikka se tarkoittaisi vähäisempää laukausten kokonaismäärää. Toisin sanoen VPS pyrkii välttämään matalan todennäköisyyden laukauksia silläkin uhalla, että sen laukausmäärät jäävät vastustajaa alhaisemmiksi.

Tarkastellaanpa esimerkin vuoksi ensin kuvitteellista ottelua, jossa molemmilla on saman verran maaliodotusta (xG), mutta laukaukset ovat täysin erilaisia. Tällaista analyysiä ovat tehneet aiemmin useat jalkapalloanalyytikot (esim. @mixedknuts ja @DannyPage), mutta käyn tässä lyhyesti läpi matematiikan kuitenkin:

Joukkue 1: 

15 laukausta, kaikki melko epätodennäköisistä tilanteista -> xG / shot = 0,1 ja Total xG=1,5

Joukkue 2: 

3 laukausta, kaikki erittäin todennäköisistä tilanteista -> xG / shot = 0,5 ja Total xG=1,5


Molemmilla esimerkin joukkueilla on täsmälleen sama maaliodotus (xG), eli voisi ajatella niiden voiton todennäköisyyksien olevan identtiset? Väärin. Varianssista johtuen Joukkue 1 on yksittäisessä ottelussa jonkin verran epätodennäköisempi voittaja. 



Ero tuntuu yksittäisessä ottelussa melko pieneltä (38% vs. 34%), mutta täytyy muistaa joukkueiden maaliodotusten olleen täsmälleen identtiset. Todellisuudessa tällainen ero muuten tasaisessa pelissä voi antaa Joukkueelle 2 useamman pisteen edun kauden kuluessa. Mikäli joukkueet 1 ja 2 pelaisivat keskenään yhden Veikkausliiga-kauden verran otteluita, olisi Joukkue 2 keskimäärin noin 4 pistettä vastustajaansa edellä.

Tässä vielä linkki Danny Pagen erinomaiseen simulaattoriin, jolla nämä luvut on laskettu ja jolla voi testailla itsekin halutessaan erilaisten laukausten vaikutusta voiton todennäköisyyteen:


VPS:n laukaukset ja maaliodotukset kauden 2017 otteluissa


VPS laukoi vähemmän kuin mikään muu joukkue kaudella 2017. Kuten edellä todettua, niin tämä on selvästikin valmennuksesta juontuva valintakysymys.





Kuvasta nähdään, että VPS laukoi useimmiten vähemmän kuin sen vastustaja. Itse asiassa koko kauden aikana oli vain 7 ottelua, jossa VPS laukoi vastustajiaan enemmän. Koko kaudella VPS laukoi 210 kertaa ja vastustajat 380 kertaa. Entäs sitten xG? Sen merkitys on selvästi suurempi kuin pelkkien laukausten, joten katsotaanpa miten xG jakautui VPS:n peleissä.




Edelleen vastustajat olivat VPS:n edellä, mutta VPS:n xG oli kuitenkin vastustajaa parempi 15 ottelussa (mustat palkit kuvassa). Tämä on selvästi parempaan suuntaus verrattuna pelkkiin laukauksiin. Kokonaisuutena VPS:n kauden 2017 odotettu "xG for" oli 31,1 maalia ja "xG against" 36,3, eli xG-ero oli hieman yli 5 maalia miinuksella. Todellisuudessa maaliero oli -13, joten xG-eron perusteella VPS:n voidaan sanoa olleen  epäonninen.



xG:n kumulatiivinen jakauma kertoo myös VPS:n valikoivuudesta. VPS laukoi selvästi vähemmän erittäin epätodennäköisiä laukauksia kuin vastustajansa. VPS:n laukausten keskimääräinen xG oli 0,148 ja vastustajien laukausten keskimääräinen xG 0,096. VPS:n laukausten keskimääräinen xG oli vastustajaa suurempi 27:ssä kauden 33:sta ottelusta.

VPS:n kausi kolmanneksittain


VPS erottuu Veikkausliigassa useilla tilastomittareilla selkeästi kaikista muista joukkueista. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että joukkueella on selkeä ajatusmalli, jonka mukaan se pyrkii toimimaan: VPS pyrkii hallitsemaan palloa ja valikoimaan laukaisupaikat huolella. Joukkue sai osakseen paljon hehkutusta europeliensä aikoihin, mutta loppukaudesta äänensävy muuttui. Kriitikot olivat sitä mieltä, että VPS:n pelityyli ei enää toiminut, vaan vastustajat olivat "keksineet", miten VPS nollataan. Alla olevassa taulukossa on jaettu kausi kolmeen osaan, ja verrattu niiden osalta laukauksiin liittyviä avainlukuja. Vastustajat eivät menneet otteluohjelmassa aivan tasaisesti, sillä VPS kohtasi HJK:n kaksi kertaa ensimmäisten 11 ottelun aikana.




Taulukosta voidaan havaita, että VPS:n paras jakso ajoittui kesäkuun ja elokuun väliin. Tällöin sekä TSR että xG-lukemat olivat selkeästi alku- ja loppukautta parempia. Loppukauden netto xG oli erittäin heikko ja mikäli huomioitaisiin viimeiset 13 peliä, niin lukema olisi entistäkin synkempi. Eniten loppukaudesta heikentyi xG against, joten ongelmat olivat enemmän puolustuspäässä kuin hyökkäyspäässä. Maaliero ja pisteet / ottelu mittarit kertovat, että alkukaudesta VPS:llä oli ehkä keskimääräistä parempaa tuuria, mutta loppukaudesta selvästi heikompaa (todellinen maaliero oli vielä heikompi kuin xG erotus).

Puolustusongelmat näkyivät esimerkiksi pallonmenetyksissä. Omalla kenttäpuoliskolla tapahtuneet pallonmenetykset korreloivat melko vahvasti päästettyjen maalien kanssa. Kuvassa on esitetty VPS:n pallonmenetykset kausikolmanneksittain ja voimme jälleen nähdä, miten toinen kolmannes erottuu positiivisesti muista.




Pallonhallintaluvuissa tapahtui myös muutosta kauden edetessä. Osittain alkukauden lukemat menevät kahden HJK:ta vastaan pelatun pelin piikkiin, sillä noissa kahdessa ottelussa VPS:n pallonhallinta oli selkeästi kauden alhaisimmilla tasoillaan. Sen sijaan menestyksekkään toisen kolmanneksen ja ei-niin-menestyksekkään viimeisen kolmanneksen osalta eroja ei juuri löydy.


Yhteenveto


VPS:n kausi oli vaihteleva ja sen esitysten taso hiipui selvästi loppukautta kohti. Osittain hiipuminen johtui heikentyneestä puolustamisesta (lisääntyneet pallonmenetykset + vastustajien paremmat xG:t). Osittain loppukauden heikot esitykset menevät myös epäonnen piikkiin, sillä kuten edellä nähtiin, tehtiin VPS:lle loppukaudesta enemmän maaleja, kuin mitä xG-lukemien mukaan olisi ansaittu. Tämä pelkästään tilastoihin perustuva katsaus ei pysty ottamaan kantaa siihen, mistä kaikista tekijöistä VPS:n heikompi loppukausi todellisuudessa johtui. Tilastot antavat kuitenkin osviittaa siihen suuntaan, että vaikka VPS:n esitykset heikkenivät loppukaudesta selvästi, oli myös epäonnella oma osuutensa loppukauden heikossa pistesaldossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti