Pelaajahankinnat ja tilastopohjainen skouttaus ovat olleet itselleni kiinnostavia aiheita jo pidempään. HJK osui kultasuoneen Alfredo Moreloksella, mutta vaikuttaa siltä että Veikkausliigaseurojen ei pääosin ole helppo houkutella lupaavia ulkomaalaisia nuoria tänne Pohjolaan. Olen ymmärtänyt, että pelaajien hankkimisessa haasteena on palkkatason lisäksi se, että Veikkausliigaa ei pidetä ponnahduslautana parempiin maihin. Varsinaista kokemusta asiasta itseltäni ei löydy, mutta esimerkiksi Aki Riihilahden kommentit ovat olleet sen suuntaisia, että useimmiten niitä pelaajia, joita haluttaisiin ei onnistuta palkkaamaan.
Tein pienen tarkastelun kauden 2019 Veikkausliigan ulkomaalaisista pelaajista transfermarktin tietojen perusteella. Ajatuksena oli katsoa, mistä maista pelaajat ovat ja miten he ovat pärjänneet. Helppouden vuoksi otin tarkasteluun kauden 2019 runkosarjan, eli 22 ottelua. Pelaajien iät ovat tämän jutun kirjoitushetkeltä, eli niissä pientä vääristymää ylöspäin, mutta kuvaaja antaa mielestäni kuitenkin riittävän tarkan kuvan ulkomaalaispelaajien ikäjakaumasta. Kuvaajassa on huomioitu maat, joista oli vähintään 2 sopimuspelaajaa.
Tarkastelluista pelaajista vain yksi on nyt alle 20-vuotias. En ottanut tässä huomioon pelaajien peliminuutteja, sillä tarkoitus oli katsoa minkä maalaisia ja ikäisiä pelaajia sopimuspelaajissa oli kaudella 2019.
Pelaajien jakautuminen maittain
Taulukossa on listattu pelaajat maittain transfermarktin tietojen perusteella. Kuten nähdään, on suurin osa pelaajista lähellä jalkapalloilijan "priimaikää", eli keski-ikä oli noin 27 vuotta. Ainoastaan venäläisten ja albaanialaisten pelaajien osalta keski-ikä jäi alle 25-vuoden ja albaaneissa on mukana kaksoiskansalaisuuden omaava Ademi.
Kuvassa on esitetty pelaajien maalit ja maalisyötöt per 90 peliminuuttia (eli ns. scoring contribution). Slovenialainen Filip Valenčič sotkee jonkin verran skaaloja, kun tarkastellaan eri maista tulleiden pelaajien keskimääräistä tehokkuutta. Kuvassa ei ole mitenkään huomioitu pelaajien pelipaikkoja, joten mitään kovin massiivisia johtopäätöksiä tästä ei joka tapauksessa voida tehdä.
Mitä kauden 2019 ulkomaalaispelaajien ikäjakaumasta voidaan päätellä?
Mitä tästä kaikesta sitten voidaan päätellä? Noh, ainakin se, että Veikkausliigassa ei nähty juurikaan nuoria ulkomaalaisia pelaajia. Tämä taas tarkoittaa sitä, että Alfredo Moreloksen menestys ja esimerkki ei ole tuonut ainakaan mitään nuorten pelaajien ryntäystä Veikkausliigaan.
Tämän pika-analyysin perusteella näyttäisi siltä, että kaudella 2019 Veikkausliigaseurojen ulkomaalaispelaajat hankittiin takaamaan menestystä lyhyellä tähtäimellä, ei suinkaan kehittymään ja kasvamaan korkoa tai tuomaan tulevaisuuden siirtokorvauksia. Tilanne ei välttämättä ole kiinni pelkästään seurojen tahtotilasta, sillä kuten alussa totesin, minulla ei ole käytännön tietoa siitä, miten helposti vaikkapa lupaava bulgaarialaisnuorukainen olisi mahdollista houkutella Suomeen, vaikka hänelle voisi luvatakin näytön paikan euro-peleissä.
Miten tilastoja voitaisiin hyödyntää skouttaamisessa?
Miten tilastoja voitaisiin hyödyntää pelaajien, ja erityisesti nuorten pelaajien skouttaamisessa? Esimerkiksi Puolan liigan (Petteri Forsellia lukuunottamatta) tai Bosnian liigan pelaajista ei varmaankaan ole kovin monella suomalaisella kovinkaan hyvää käsitystä. Tässä kuitenkin oma ajatukseni siitä, miten haastetta voitaisiin lähestyä:
1) Etsitään sarjoja, joiden taso on suunnilleen sama tai kovempi kuin Veikkausliiga (palataan siihen, miten identifiointi tapahtuu myöhemmin)
2) Etsitään näistä sarjoista nuoria tai melko nuoria pelaajia, jotka eivät ole saaneet vielä kovin paljoa peliminuutteja, mutta joiden tilastot näyttävät lupaavilta
3) PROFIT
Ymmärrän, että asia ei tietenkään ole todellisuudessa ihan näin yksinkertainen. Uskoisin kuitenkin, että realiteetitkin huomioiden tällä lähestymistavalla voisi olla mahdollista löytää pelaajia, jotka voisivat kiinnostua Veikkausliigasta ja tarjolla olevasta isosta roolista.
Osaako joku paremmin asiaa tunteva kertoa, miksei tällainen ajattelu toimi tai miksei sitä ole ainakaan laajemmin kokeiltu Suomessa? Onko niin, että ulkomaalaiset nuoret eivät tule Veikkausliigaan mistään hinnasta, vaikka meillä on osoittaa muutamia onnistumisia ja heille voidaan myydä mahdollisuus päästä Euro-peleihin antamaan näyttöjä suuremmille seuroille?
Jos tilanne on näin synkkä, onko mitään keinoja löytää ratkaisuja? Voitaisiinko esimerkiksi löytää joku maa, josta pelaajia alettaisiin etsiä systemaattisemmin? Samalla voitaisiin Suomessa huomioida asia niin, että tuetaan näitä ulkomaalaispelaajia kotoutumisessa kaikin mahdollisin keinoin.
Luultavasti näin ulkopuolelta tilanne näyttää yksinkertaisemmalta kuin mitä se todellisuudessa on, mutta olisiko Veikkausliigaseuroille mahdollista rakentaa pelaajahankintoihin strategia, joka on pitkäjänteinen ja suunniteltu? Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että kovin monella seuralla ei ole ainakaan selkeästi kommunikoitua strategiaa siihen, miten he löytävät tulevat huippuvahvistukset itselleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti