sunnuntai 12. huhtikuuta 2020

Veikkausliigan ulkomaalaiset - ajatuksia skouttaukseen tilastojen avulla OSA 3

Aiemmissa kirjoituksissa loin katsauksen  viime kauden Veikkausliigan ulkomaalaispelaajiin ja sen jälkeen pohdiskelin hieman tarkemmin seurojen strategioita ja mahdollisuuksia.

Tässä osassa keskityn enemmän siihen miten tilastoja voitaisiin hyödyntää pelaajahankinnoissa ja lähestyn aihetta kuvitteellisen esimerkin kautta. Ajatusleikinomaisesti koitan löytää suomalaiselle Veikkausliiga-seuralle hyökkäyspään vahvistuksen tilastotietoa hyödyntäen.

Mistä sarjoista pelaajia voidaan rekrytoida?


Tarkasteltaessa viime kauden Veikkausliiga-seurojen pelaajahankintoja, vaikuttaa siltä, ettei Suomeen tulevien ulkomaalaispelaajien osalta ole nähtävissä mitään selkeää kaavaa. Veikkausliigassa oli viime kaudella pelaajia kaikkiaan 31 eri maasta ja ulkomaisten pelaajien ikäjakauman keskikohta osui 27 vuoden kohdalle. Eniten pelaajia oli Ghanasta ja Brasiliasta, 11 molemmista. Transfermarktin lukujen perusteella noin kolmannes Veikkausliigan sopimuspelaajista oli ulkomaalaisia. Luku on samalla tasolla Allsvenskanin ja Tanskan liigan ulkomaalaisten osuuksien kanssa.

Kuten edellisessä kirjoituksessani totesin, Veikkausliigan taso elo-ratingilla mitattuna ei ole Euroopan mittakaavassa hyvä. Tämä on tietenkin harmillista, mutta toisaalta se antaa seuroille monenlaisia mahdollisuuksia pelaajien hankintaan. Teoriassa pelaajia voidaan hankkia lähes mistä tahansa maasta ja silti on mahdollista löytää Veikkausliigaan vahvistuksia. Käytännössä asia ei tietenkään ole näin yksinkertainen, sillä Suomeen ei ole helppo houkutella pelaajia suuremmista jalkapallomaista ja toisaalta heikompien sarjojen keskivertopelaajia ei tänne kannata raahata.

Strategian "valinta"


Edellisessä kirjoituksessani pohdin strategian valinnan vaihtoehtoja ja sen suurta merkitystä. Teen nyt tässä Veikkausliigaseuran pomona hypoteettisen ja yksinkertaistetun strategisen valinnan: etsin joukkueeseeni ulkomailta nuoria pelaajia, joiden taso riittäisi Veikkausliigaan. 

Valitettavasti tosielämässä en ole Veikkausliigapomo, vaan kirjoittelen tätä kotisohvalla. Tästä syystä minulla ei ole mahdollisuutta hommata samoja työkaluja, joita todellisuudessa käyttäisin. Useat tilastopalvelut kuten Statsbomb, wyscout jne. mahdollistavat pelaajien kartoituksen todella monesta sarjasta.

Pelaajien etsiminen ja rajaaminen sopiviin ehdokkaisiin


Veikkausliigapomona valitsisin siis muutaman maksullisen datalähteen ja hyödyntäisin niitä pelaajien alustavassa kartoittamisessa. Tässä hyödynnän ilmaisia lähteitä, joten rajaan tarkastelun Eurooppaliigaan, josta löytyy monipuolisesti tilastoja myös pienempien seurojen pelaajista. Oikeassa elämässä keskittyisin hieman pienempien jalkapallomaiden kansallisiin sarjoihin, mutta koska nyt niistä ei ole dataa saatavilla, koitan löytää pelaajan viime kaudella Eurooppaliigassa pelanneista joukkueista.

Mistä siis liikkeelle? Aloitetaan hakemalla tietoa FBREF:n erinomaisesta palvelusta. Realistisesti listalta pitää rajata pois pelaajat, jotka pelaavat suurissa sarjoissa, joten listalta putoaa automaattisesti suurin osa joukkueista ja pelaajista. Koko aineistossa on 1222 pelaajaa, mutta rajaan tässä heti alkuun pois yli 25-vuotiaat pelaajat jolloin jäljelle jäi 538 pelaajaa.

Koska etsimme hyökkäyspään pelaajia, rajaan vielä pelaajat hyökkääjiin, hyökkääviin keskikenttäpelaajiin ja laitapelaajiin (FW & AM & RW & LW). Tämän rajauksen jälkeen otokseen jää 191 pelaajaa, joten tarkastellaan tätä ryhmää hieman lähemmin.


Karsin lopuksi vielä pois suurempien maiden sarjoissa pelaavat pelaajat (kuvassa sinisellä). Näiden muutosten jälkeen listani on kutistunut 1222 pelaajasta 36 pelaajaan. Jos ihan realisteja ollaan, niin näistäkin pelaajista aika moni jäisi todellisuudessa mahdollisuuksien ulkopuolelle, mutta tämän harjoituksen tarkoitus onkin lähinnä kuvata prosessia, jolla tarkasteltavien pelaajien määrää voidaan rajata. 

Shortlistatut pelaajat


Kun katsotaan listattuja pelaajia tarkemmin, voidaan havaita, ettei kovin moni ole tosiaankaan mahdollinen tai edes hyvä target Veikkausliigaseuralle. Taulukossa pelaajat on sortattu non-penalty npxG+xA:n mukaan (eli maaliodotus, jossa ei ole mukana rangaistuspotkut + maalisyöttöjen maaliodotus per 90 peliminuuttia). Lisäksi kaivoin muutamasta pelaajasta lisätietoa transfermarktin kautta.


 
Näistä pelaajista tuskin juuri kukaan olisi helposti houkuteltavissa Suomeen. Mikäli aineistona olisi käytetty jonkin muun sarjan kuin Eurooppaliigan pelaajia, olisi luultavasti vaihtoehtoja hieman enemmän. Esimerkiksi Senegalilainen Laurent Mendy olisi teoriatasolla mahdollinen hankinta, sillä hänen sopimuksensa loppuu vuoden päästä ja tuolloin hän olisi 21-vuotias.  Toki miehen peliminuutit heikossa Luxemburgin pääsarjassa ovat olleet niin alhaiset, että luultavasti kovin pitkälle tätä ajatusketjua ei kannattaisi viedä ilman tietoa loukkaantumishistoriasta. 

Jotain positiivista ennettä on siinä, että Mendyn yläpuolelta löytyy monelle Veikkausliigaa seuraavalle tuttu nimi, eli entinen HJK -pelaaja Klauss. Klauss tuli parikymppisenä HJK:hon lainalle saksalaisesta Hoffenheimin kakkosjoukkueesta. Hyvät esitykset Veikkausliigassa veivät brasilialaisen lainalle Itävallan liigaan LASK:in joukkueeseen, jossa miehen otteet ovat olleet erittäin hyviä. 

Luonnollisesti optimitilanteessa tällaista tilastokartoitusta seuraisi useampivaiheinen ja systemaattinen lisäanalyysi, jonka perusteella edettäisiin prosessissa seuraavaan vaiheeseen. Identifioituja "targetpelaajia" voitaisiin myös pitää tarkkailussa ja tarkastella heidän tilannettaan aika ajoin uudelleen. Tätä prosessia tukemassa olisi säännöllinen tilastollinen analyysi, jolla pidettäisiin yllä listaa kiinnostavista pelaajista.

Yhteenveto


Tilastoja voidaan hyödyntää, kun halutaan etsiä spesifisti tietyn tyyppisiä pelaajia, kuten esimerkiksi "vasenjalkainen, fyysinen ja hyvin syöttävä vasen laitapakki". Tilastoista on apua myös kun halutaan kartoittaa potentiaalisia ja mahdollisesti aliarvostettuja pelaajia yleisemmin. Maaliodotus on usein parempi mittari kuin tehdyt maalit, mutta kaikki eivät hyödynnä analyyseissään tällaisia paremmin ennustavia muuttujia, kuten npxG. 

Alustavan tilastoanalyysin jälkeen alkaa luonnollisesti vasta varsinainen työ, sillä kiinnostavista pelaajista tulee tehdä videoanalyysit, tutkia sopimustilanteet, loukkaantumishistoriat yms. Tilastojen avulla voidaan kuitenkin nopeuttaa prosesseja sekä tuoda sellaisia ulottuvuuksia analyysiin, joita ei pelkkiä skoutteja hyödyntämällä voida saavuttaa.

Olen ymmärtänyt, että usein seuroissa tehdään melko tarkat speksaukset siitä, millaisia pelaajatyyppejä halutaan. Itse näen kuitenkin ongelmallisena, mikäli tämän jälkeen annetaan "pallo" agenteille ja skouteille, sillä näin toimittaessa tarjolle saatava pelaajamassa on väkisinkin melko suppea ja ei-optimaalinen seuran kannalta. Agenttien etu on luonnollisesti saada omat asiakkaansa työsuhteeseen, joten pelaajien esikarsinta olisi parempi suorittaa seuran omasta toimesta. Näin taataan myös se, että listalle päätyvät pelaajat täyttävät seuran toiveet ja ennen kaikkea tukevat valittua pelaajastrategiaa.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti