Veikkausliigan ulkomaalaiset - ajatuksia skouttaukseen tilastojen avulla OSA 3

Aiemmissa kirjoituksissa loin katsauksen  viime kauden Veikkausliigan ulkomaalaispelaajiin ja sen jälkeen pohdiskelin hieman tarkemmin seurojen strategioita ja mahdollisuuksia.

Tässä osassa keskityn enemmän siihen miten tilastoja voitaisiin hyödyntää pelaajahankinnoissa ja lähestyn aihetta kuvitteellisen esimerkin kautta. Ajatusleikinomaisesti koitan löytää suomalaiselle Veikkausliiga-seuralle hyökkäyspään vahvistuksen tilastotietoa hyödyntäen.

Mistä sarjoista pelaajia voidaan rekrytoida?

Tarkasteltaessa viime kauden Veikkausliiga-seurojen pelaajahankintoja, vaikuttaa siltä, ettei Suomeen tulevien ulkomaalaispelaajien osalta ole nähtävissä mitään selkeää kaavaa. Veikkausliigassa oli viime kaudella pelaajia kaikkiaan 31 eri maasta ja ulkomaisten pelaajien ikäjakauman keskikohta osui 27 vuoden kohdalle. Eniten pelaajia oli Ghanasta ja Brasiliasta, 11 molemmista. Transfermarktin lukujen perusteella noin kolmannes Veikkausliigan sopimuspelaajista oli ulkomaalaisia. Luku on samalla tasolla Allsvenskanin ja Tanskan liigan ulkomaalaisten osuuksien kanssa.

Kuten edellisessä kirjoituksessani totesin, Veikkausliigan taso elo-ratingilla mitattuna ei ole Euroopan mittakaavassa hyvä. Tämä on tietenkin harmillista, mutta toisaalta se antaa seuroille monenlaisia mahdollisuuksia pelaajien hankintaan. Teoriassa pelaajia voidaan hankkia lähes mistä tahansa maasta ja silti on mahdollista löytää Veikkausliigaan vahvistuksia. Käytännössä asia ei tietenkään ole näin yksinkertainen, sillä Suomeen ei ole helppo houkutella pelaajia suuremmista jalkapallomaista ja toisaalta heikompien sarjojen keskivertopelaajia ei tänne kannata raahata.

Strategian "valinta"

Edellisessä kirjoituksessani pohdin strategian valinnan vaihtoehtoja ja sen suurta merkitystä. Teen nyt tässä Veikkausliigaseuran pomona hypoteettisen ja yksinkertaistetun strategisen valinnan: etsin joukkueeseeni ulkomailta nuoria pelaajia, joiden taso riittäisi Veikkausliigaan. 

Valitettavasti tosielämässä en ole Veikkausliigapomo, vaan kirjoittelen tätä kotisohvalla. Tästä syystä minulla ei ole mahdollisuutta hommata samoja työkaluja, joita todellisuudessa käyttäisin. Useat tilastopalvelut kuten Statsbomb, wyscout jne. mahdollistavat pelaajien kartoituksen todella monesta sarjasta.

Pelaajien etsiminen ja rajaaminen sopiviin ehdokkaisiin

Veikkausliigapomona valitsisin siis muutaman maksullisen datalähteen ja hyödyntäisin niitä pelaajien alustavassa kartoittamisessa. Tässä hyödynnän ilmaisia lähteitä, joten rajaan tarkastelun Eurooppaliigaan, josta löytyy monipuolisesti tilastoja myös pienempien seurojen pelaajista. Oikeassa elämässä keskittyisin hieman pienempien jalkapallomaiden kansallisiin sarjoihin, mutta koska nyt niistä ei ole dataa saatavilla, koitan löytää pelaajan viime kaudella Eurooppaliigassa pelanneista joukkueista.

Mistä siis liikkeelle? Aloitetaan hakemalla tietoa FBREF:n erinomaisesta palvelusta. Realistisesti listalta pitää rajata pois pelaajat, jotka pelaavat suurissa sarjoissa, joten listalta putoaa automaattisesti suurin osa joukkueista ja pelaajista. Koko aineistossa on 1222 pelaajaa, mutta rajaan tässä heti alkuun pois yli 25-vuotiaat pelaajat jolloin jäljelle jäi 538 pelaajaa.

Koska etsimme hyökkäyspään pelaajia, rajaan vielä pelaajat hyökkääjiin, hyökkääviin keskikenttäpelaajiin ja laitapelaajiin (FW & AM & RW & LW). Tämän rajauksen jälkeen otokseen jää 191 pelaajaa, joten tarkastellaan tätä ryhmää hieman lähemmin.

Karsin lopuksi vielä pois suurempien maiden sarjoissa pelaavat pelaajat (kuvassa sinisellä). Näiden muutosten jälkeen listani on kutistunut 1222 pelaajasta 36 pelaajaan. Jos ihan realisteja ollaan, niin näistäkin pelaajista aika moni jäisi todellisuudessa mahdollisuuksien ulkopuolelle, mutta tämän harjoituksen tarkoitus onkin lähinnä kuvata prosessia, jolla tarkasteltavien pelaajien määrää voidaan rajata. 

Shortlistatut pelaajat

Kun katsotaan listattuja pelaajia tarkemmin, voidaan havaita, ettei kovin moni ole tosiaankaan mahdollinen tai edes hyvä target Veikkausliigaseuralle. Taulukossa pelaajat on sortattu non-penalty npxG+xA:n mukaan (eli maaliodotus, jossa ei ole mukana rangaistuspotkut + maalisyöttöjen maaliodotus per 90 peliminuuttia). Lisäksi kaivoin muutamasta pelaajasta lisätietoa transfermarktin kautta.

 

Näistä pelaajista tuskin juuri kukaan olisi helposti houkuteltavissa Suomeen. Mikäli aineistona olisi käytetty jonkin muun sarjan kuin Eurooppaliigan pelaajia, olisi luultavasti vaihtoehtoja hieman enemmän. Esimerkiksi Senegalilainen Laurent Mendy olisi teoriatasolla mahdollinen hankinta, sillä hänen sopimuksensa loppuu vuoden päästä ja tuolloin hän olisi 21-vuotias.  Toki miehen peliminuutit heikossa Luxemburgin pääsarjassa ovat olleet niin alhaiset, että luultavasti kovin pitkälle tätä ajatusketjua ei kannattaisi viedä ilman tietoa loukkaantumishistoriasta. 

Jotain positiivista ennettä on siinä, että Mendyn yläpuolelta löytyy monelle Veikkausliigaa seuraavalle tuttu nimi, eli entinen HJK -pelaaja Klauss. Klauss tuli parikymppisenä HJK:hon lainalle saksalaisesta Hoffenheimin kakkosjoukkueesta. Hyvät esitykset Veikkausliigassa veivät brasilialaisen lainalle Itävallan liigaan LASK:in joukkueeseen, jossa miehen otteet ovat olleet erittäin hyviä. 

Luonnollisesti optimitilanteessa tällaista tilastokartoitusta seuraisi useampivaiheinen ja systemaattinen lisäanalyysi, jonka perusteella edettäisiin prosessissa seuraavaan vaiheeseen. Identifioituja "targetpelaajia" voitaisiin myös pitää tarkkailussa ja tarkastella heidän tilannettaan aika ajoin uudelleen. Tätä prosessia tukemassa olisi säännöllinen tilastollinen analyysi, jolla pidettäisiin yllä listaa kiinnostavista pelaajista.

Yhteenveto

Tilastoja voidaan hyödyntää, kun halutaan etsiä spesifisti tietyn tyyppisiä pelaajia, kuten esimerkiksi "vasenjalkainen, fyysinen ja hyvin syöttävä vasen laitapakki". Tilastoista on apua myös kun halutaan kartoittaa potentiaalisia ja mahdollisesti aliarvostettuja pelaajia yleisemmin. Maaliodotus on usein parempi mittari kuin tehdyt maalit, mutta kaikki eivät hyödynnä analyyseissään tällaisia paremmin ennustavia muuttujia, kuten npxG. 

Alustavan tilastoanalyysin jälkeen alkaa luonnollisesti vasta varsinainen työ, sillä kiinnostavista pelaajista tulee tehdä videoanalyysit, tutkia sopimustilanteet, loukkaantumishistoriat yms. Tilastojen avulla voidaan kuitenkin nopeuttaa prosesseja sekä tuoda sellaisia ulottuvuuksia analyysiin, joita ei pelkkiä skoutteja hyödyntämällä voida saavuttaa.

Olen ymmärtänyt, että usein seuroissa tehdään melko tarkat speksaukset siitä, millaisia pelaajatyyppejä halutaan. Itse näen kuitenkin ongelmallisena, mikäli tämän jälkeen annetaan "pallo" agenteille ja skouteille, sillä näin toimittaessa tarjolle saatava pelaajamassa on väkisinkin melko suppea ja ei-optimaalinen seuran kannalta. Agenttien etu on luonnollisesti saada omat asiakkaansa työsuhteeseen, joten pelaajien esikarsinta olisi parempi suorittaa seuran omasta toimesta. Näin taataan myös se, että listalle päätyvät pelaajat täyttävät seuran toiveet ja ennen kaikkea tukevat valittua pelaajastrategiaa.

Veikkausliigan ulkomaalaiset - ajatuksia skouttaukseen tilastojen avulla OSA 2

Jatketaan ajatusleikkiä ulkomaalaispelaajien hankkimiseen liittyvästä strategiasta. Edellinen kirjoitus käsitteli kauden 2019 ulkomaalaispelaajien ikäjakaumaa ja pohdiskeli alustavasti sitä, löytyykö Veikkausliigajoukkueilta jotain selkeitä strategioita ulkomaalaispelaajiin liittyen.

Nostin edellisessä osassa esille oman ajatukseni kolmivaiheisesta "strategiasta":

1) Etsitään sarjoja, joiden taso on suunnilleen sama tai kovempi kuin Veikkausliiga (palataan siihen, miten identifiointi tapahtuu myöhemmin)

2) Etsitään näistä sarjoista nuoria tai melko nuoria pelaajia, jotka eivät ole saaneet vielä kovin paljoa peliminuutteja, mutta joiden tilastot näyttävät lupaavilta

3) PROFIT 

Avaan tässä kirjoituksessa hieman tarkemmin mitä tuolla vaiheella 1 ja strategialla ylipäätään tarkoitan. Seuraavassa kirjoituksessa keskitytään tarkemmin vaiheeseen 2.

Sopivien sarjojen etsiminen ja strategian valinta

Mistä pelaajia kannattaisi etsiä? Tämä edellyttää luonnollisesti kokonaiskuvan hahmottamista ja sen päättämistä, millaisia pelaajia on tarkoitus löytää. Joillain seuroilla, kuten tanskalaisella FC Nordsjællandilla ja vaikkapa Championshipin Brentfordilla on selkeät strategiat, joita ne toteuttavat mm. pelaajakehityksen ja -hankinnan osalta. 

Nordsjælland on perustanut akatemian Ghanaan tavoitteenaan löytää sieltä itselleen lupaavia tulevaisuuden pelaajia. Seuran strategia ja tavoite on olla kasvattajaseura ja panostukset valmentajiin, olosuhteisiin jne. ovat tämän strategian mukaisia. Seuralla on myös selkeät visiot siitä, minkätyyppisiä pelaajia he etsivät ja tämä perustuu näkemykseen siitä, millaisia jalkapalloilijoita tulevaisuudessa tarvitaan. Tässä haastattelussa avataan erinomaisesti Nordsjællandin Flemming Pedersenin toimesta joukkueen toimintatapoja ja strategiaa.

Brentford on esimerkki lähes täysin päinvastaisesta strategiasta pelaajahankinnoissa. Vedonlyönti- ja tilastotaustaisen omistajan Matthew Benhamin (joka omistaa myös täysin Brentfordista poikkeavan strategian omaavan Midtjyllandin) strategiana Brentfordissa on hyödyntää kilpailuetua tilastojen ja pelaajaskouttaamisen puolelta. Seuralla ei ole lainkaan omaa akatemiaa, vaan se pyrkii löytämään aliarvostettuja ja/tai lupaavia pelaajia kohtuullisella hinnalla. Näitä pelaajia myydään sitten eteenpäin kun heidän markkina-arvonsa on noussut. Tällä strategialla Brentford on noussut Championshipin huippujoukkueisiin huolimatta keskimääräistä alhaisemmasta palkkabudjetista.

Tässä muutama lainaus harvoin haastatteluja antavalta Benhamilta aiheeseen liittyen:

Q: Any player you’re gutted we missed out on that was realistic? An exciting incoming signing that didn’t materialise?

Matthew: Yeah, loads. Believe it or not, Kante was on our radar when he was in the French 2nd division. No idea if we’d have had a chance, I guess we probably wouldn’t have.

Q: Is there a European country that has a lot of untapped talent? And he says “I read something about Hungary recently, but know next to nothing about football in the country”.

Matthew: I have no idea. I hope that’s true, I think Midtjylland have signed a very promising 17 year old from Hungary, so I hope that’s true.

Matthew: I’d say there are certain clubs and certain leagues which are undervalued as opposed to countries.

Q: which ones?

Matthew: Ah, just certain ones. (laughter)

Veikkausliigaseura ei voi realistisesti ostaa parhaassa iässä olevia kovissa jalkapallosarjoissa läpilyöneitä pelaajia. Käytännössä siis vaihtoehdoiksi jäävät vanhemmat (ja kalliimmat) nimekkäämmät pelaajat, "loukkaantumistilannearvat" tai (nuoret) nimettömämmät pelaajat. Esimerkiksi HJK on aiempina kausina hankkinut pelaajia melko kirjavasti, mutta ilmeisesti seura totesi suunnitelman toimimattomaksi ja palasi kaudeksi 2020 tutumpaan strategiaan: "hanki Veikkausliigan parhaat pelaajat". Monella muulla seuralla Suomessa ei ole mahdollista toimia kuten HJK:lla, joten niiden ja miksei myös HJK:n olisi järkevää miettiä myös muita pelaajahankintastrategioita.

Strategia - miksi sellaista tarvitaan?

Ulkopuolelta seurattuna vaikuttaa, että Veikkausliigaseurat toimivat rekrytoinneissaan ja peluutuksissaan melko poukkoilevasti ja ilman varsinaista pitkän tähtäimen suunnitelmaa. Esimerkiksi päätös "juniorituotantoon panostamisesta" sotii käytännössä kentillä usein nähtävää omien junioreiden pelaamattomuutta vastaan. Monesti seurat eivät anna nuorille pelaajille isoa vastuuta, vaikka juuri tämä olisi avain monen lahjakkaan nuoren kehitykseen seuraavalle tasolle. Syitä tähän on varmasti monia, alkaen valmentajien lyhyen tähtäimen menestyspaineista ja päättyen seuran strategian puutteeseen.

Selkeän strategian etuna seuralle on se, että vaikka henkilöstö ja valmentajat vaihtuvat, pysyy seuran toimintamalli ennallaan (ainakin kunnes todetaan, että strategia ei toiminut ja sitä tulee päivittää). Näin ollen valmentajan ei tarvitse pelätä potkuja sen takia, että hän on peluuttanut oman akatemian junioreita, jos tämä on seuran yhteinen tavoite ja toive.

Millaisia strategioita voisi olla?

Kuten todettua, Veikkausliigaseurojen strategiset vaihtoehdot ovat rajatumpia kuin monien suurempien eurooppalaissarjojen joukkueiden. Tämä tarkoittaa mielestäni sitä, että strategia ja kokonaisvaltainen analyysi olisi juuri Veikkausliigajoukkueille poikkeuksellisen tärkeää.

Omissa ajatuksissani vaihtoehtoisia lähestymistapoja on useampia, esimerkiksi RoPS-tyylinen "parempien" seurojen lainapelaajien hyödyntäminen, mutta keskityn tässä tarkemmin yhteen strategiaan, jota en ole nähnyt vielä käytettävän.

Ajatukseni lähtee siitä, että pyritään identifioimaan maita ja sarjoja, joiden pelin taso on riittävän korkea Veikkausliigaan, mutta jonka pelaajia ei aktiivisesti rekrytoida Euroopan suursarjoihin. Tällaisia voisi olla esim. Kolumbian alemmat sarjat (case Morelos), mutta vaihtoehtoisesti myös Euroopan muut pienemmät sarjat. Sopivien sarjojen valinnassa on luonnollisesti monia muuttujia, joista yksi esimerkiksi se, että löytyykö seurasta aiempaa historiaa tietyn maan pelaajista (tai seuran taustoista yhteyksiä jonnekin jne.).

Miten sarjoja voisi sitten lähteä haarukoimaan puhtaasti tilastojen perusteella? Monet konsultointiyritykset, kuten esimerkiksi 21st club tarjoavat asiakkailleen monenlaista strategiaan ja kilpailuetuun liittyvää konsultaatiota. Köyhän miehen ratkaisu on kuitenkin hyödyntää ilmaista dataa, jota löytyy muun muassa Club Elon verkkosivuilta. Elo-ratingin ideana on, että eri maiden sarjojen ja joukkueiden tasoa pystytään arvioimaan, kun nämä pelaavat keskinäisiä otteluita. Pitkässä juoksussa keskimääräinen taso alkaa asettua ja tulokset ovat kohtuullisen luotettavia.

Suomalaisten seurojen paras rating on HJK:lla huolimatta viime kauden kompuroinneista. Neljän suomalaisjoukkueen keskimääräinen ELO-rating on 1185. Miten suomalaisseurat sitten vertautuvat muihin eurooppalaissarjoihin?

Club Elo - keskimääräiset ratingit Euroopan sarjoissa

Kuva maalaa melko surullisen kuvan suomalaisen jalkapallon tasosta - Veikkausliigan keskimääräiset elo-ratingit eivät päätä huimaa. Muut kuvassa näkyvät sarjat ovat sellaisia, joista club Elo on laskenut ratingit kaikille seuroille. Kuvassa on siis esitetty keskimääräiset ratingit, joten tämä kuva on Veikkausliigan osalta vielä hieman ruusuisempi kuin mitä todellisuus (Veikkausliigasta mukana vain 4 joukkuetta, ei lainkaan heikoimpia). Club Elon ratingit eivät luonnollisesti ole absoluuttinen totuus ja seurojen tilanteet voivat elää paljonkin muutamassa kaudessa. Jotain osviittaa niistä kuitenkin saadaan ja tätä tietoa voidaan myös hyödyntää pelaajia kartoitettaessa.

Käytännössä Veikkausliigan joukkueilla on siis ainakin teoriassa mahdollista löytää riittävän hyviä pelaajia lähes kaikista Euroopan sarjoista. Tämä avaa mahdollisuuksia, sillä vaikka 2 Bundesligasta voi olla vaikea saada pelaajia Suomeen, voisin kuvitella, että Bulgarian tai Unkarin liigan pelaaja voisi oikeissa olosuhteissa harkita pelaamista vaikkapa Rovaniemellä.

Mitä käytännössä?

Seurat eivät luonnollisesti voi maksaa suuria siirtokorvauksia, joten etsittävät pelaajat pitäisi rajata sellaisiksi, jotka voivat siirtyä vapailla papereilla tai vähintäänkin edullisilla ehdoilla. Pelaajamassa, josta pelaajia voidaan etsiä näyttäisi pelkästään Euroopassa olevan niin suuri, että tämän ei luulisi olevan ylipääsemätön este - mikäli esikarsinta voidaan tehdä tehokkaasti, esimerkiksi tilastoja hyödyntämällä.

Tilastojen avulla voidaan etsiä valituista sarjoista tietyt kriteerit täyttäviä pelaajia. Tämän jälkeen voidaan alkaa tekemään tarkempaa skouttausta ja analyysiä, mikäli löydetään pelaaja tai pelaajia, jotka vaikuttavat kiinnostavilta. Pelaajia voidaan etsiä esimerkiksi niin, että pyritään löytämään tietyn tyyppisiä laitapakkeja. Tällaisilla pelaajilla on tietyt tilastolliset profiilit, joiden perusteella voidaan tehdä esikarsinta. 

Seuraavassa, myöhemmin julkaistavassa osassa esittelen joitain esimerkkejä pelaajien kartoituksesta muutamasta eri sarjasta eri kriteereillä.

 

Veikkausliigan ulkomaalaiset - ajatuksia skouttaukseen tilastojen avulla OSA 1

Pelaajahankinnat ja tilastopohjainen skouttaus ovat olleet itselleni kiinnostavia aiheita jo pidempään. HJK osui kultasuoneen Alfredo Moreloksella, mutta vaikuttaa siltä että Veikkausliigaseurojen ei pääosin ole helppo houkutella lupaavia ulkomaalaisia nuoria tänne Pohjolaan. Olen ymmärtänyt, että pelaajien hankkimisessa haasteena on palkkatason lisäksi se, että Veikkausliigaa ei pidetä ponnahduslautana parempiin maihin. Varsinaista kokemusta asiasta itseltäni ei löydy, mutta esimerkiksi Aki Riihilahden kommentit ovat olleet sen suuntaisia, että useimmiten niitä pelaajia, joita haluttaisiin ei onnistuta palkkaamaan. 

Tein pienen tarkastelun kauden 2019 Veikkausliigan ulkomaalaisista pelaajista transfermarktin tietojen perusteella. Ajatuksena oli katsoa, mistä maista pelaajat ovat ja miten he ovat pärjänneet. Helppouden vuoksi otin tarkasteluun kauden 2019 runkosarjan, eli 22 ottelua. Pelaajien iät ovat tämän jutun kirjoitushetkeltä, eli niissä pientä vääristymää ylöspäin, mutta kuvaaja antaa mielestäni kuitenkin riittävän tarkan kuvan ulkomaalaispelaajien ikäjakaumasta. Kuvaajassa on huomioitu maat, joista oli vähintään 2 sopimuspelaajaa.

Tarkastelluista pelaajista vain yksi on nyt alle 20-vuotias. En ottanut tässä huomioon pelaajien peliminuutteja, sillä tarkoitus oli katsoa minkä maalaisia ja ikäisiä pelaajia sopimuspelaajissa oli kaudella 2019.

Pelaajien jakautuminen maittain

Taulukossa on listattu pelaajat maittain transfermarktin tietojen perusteella. Kuten nähdään, on suurin osa pelaajista lähellä jalkapalloilijan "priimaikää", eli keski-ikä oli noin 27 vuotta. Ainoastaan venäläisten ja albaanialaisten pelaajien osalta keski-ikä jäi alle 25-vuoden ja albaaneissa on mukana kaksoiskansalaisuuden omaava Ademi.

Kuvassa on esitetty pelaajien maalit ja maalisyötöt per 90 peliminuuttia (eli ns. scoring contribution). Slovenialainen Filip Valenčič sotkee jonkin verran skaaloja, kun tarkastellaan eri maista tulleiden pelaajien keskimääräistä tehokkuutta. Kuvassa ei ole mitenkään huomioitu pelaajien pelipaikkoja, joten mitään kovin massiivisia johtopäätöksiä tästä ei joka tapauksessa voida tehdä.

Mitä kauden 2019 ulkomaalaispelaajien ikäjakaumasta voidaan päätellä?

Mitä tästä kaikesta sitten voidaan päätellä? Noh, ainakin se, että Veikkausliigassa ei nähty juurikaan nuoria ulkomaalaisia pelaajia. Tämä taas tarkoittaa sitä, että Alfredo Moreloksen menestys ja esimerkki ei ole tuonut ainakaan mitään nuorten pelaajien ryntäystä Veikkausliigaan. 

Tämän pika-analyysin perusteella näyttäisi siltä, että kaudella 2019 Veikkausliigaseurojen ulkomaalaispelaajat hankittiin takaamaan menestystä lyhyellä tähtäimellä, ei suinkaan kehittymään ja kasvamaan korkoa tai tuomaan tulevaisuuden siirtokorvauksia. Tilanne ei välttämättä ole kiinni pelkästään seurojen tahtotilasta, sillä kuten alussa totesin, minulla ei ole käytännön tietoa siitä, miten helposti vaikkapa lupaava bulgaarialaisnuorukainen olisi mahdollista houkutella Suomeen, vaikka hänelle voisi luvatakin näytön paikan euro-peleissä.

Miten tilastoja voitaisiin hyödyntää skouttaamisessa?

Miten tilastoja voitaisiin hyödyntää pelaajien, ja erityisesti nuorten pelaajien skouttaamisessa? Esimerkiksi Puolan liigan (Petteri Forsellia lukuunottamatta) tai Bosnian liigan pelaajista ei varmaankaan ole kovin monella suomalaisella kovinkaan hyvää käsitystä. Tässä kuitenkin oma ajatukseni siitä, miten haastetta voitaisiin lähestyä:

1) Etsitään sarjoja, joiden taso on suunnilleen sama tai kovempi kuin Veikkausliiga (palataan siihen, miten identifiointi tapahtuu myöhemmin)

2) Etsitään näistä sarjoista nuoria tai melko nuoria pelaajia, jotka eivät ole saaneet vielä kovin paljoa peliminuutteja, mutta joiden tilastot näyttävät lupaavilta

3) PROFIT

Ymmärrän, että asia ei tietenkään ole todellisuudessa ihan näin yksinkertainen. Uskoisin kuitenkin, että realiteetitkin huomioiden tällä lähestymistavalla voisi olla mahdollista löytää pelaajia, jotka voisivat kiinnostua Veikkausliigasta ja tarjolla olevasta isosta roolista. 

Osaako joku paremmin asiaa tunteva kertoa, miksei tällainen ajattelu toimi tai miksei sitä ole ainakaan laajemmin kokeiltu Suomessa? Onko niin, että ulkomaalaiset nuoret eivät tule Veikkausliigaan mistään hinnasta, vaikka meillä on osoittaa muutamia onnistumisia ja heille voidaan myydä mahdollisuus päästä Euro-peleihin antamaan näyttöjä suuremmille seuroille?

Jos tilanne on näin synkkä, onko mitään keinoja löytää ratkaisuja? Voitaisiinko esimerkiksi löytää joku maa, josta pelaajia alettaisiin etsiä systemaattisemmin? Samalla voitaisiin Suomessa huomioida asia niin, että tuetaan näitä ulkomaalaispelaajia kotoutumisessa kaikin mahdollisin keinoin.

Luultavasti näin ulkopuolelta tilanne näyttää yksinkertaisemmalta kuin mitä se todellisuudessa on, mutta olisiko Veikkausliigaseuroille mahdollista rakentaa pelaajahankintoihin strategia, joka on pitkäjänteinen ja suunniteltu? Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että kovin monella seuralla ei ole ainakaan selkeästi kommunikoitua strategiaa siihen, miten he löytävät tulevat huippuvahvistukset itselleen.