HJK kulmat - osa 2

Edellisessä jutussa kirjoitin HJK:n kulmapotkuista melko yleisellä tasolla. Nyt ajattelin käydä kulmia läpi hieman tarkemmin ja myös osittain pelaajakohtaisesti. 

Muistutuksena vielä miten HJK:n kulmapotkut jakautuivat tyypeittäin. Eli lähes kaksi kolmasosaa oli sisäänpäinkiertäviä ja näiden kulmien konversio-% oli myös kulmatyypeistä paras. Vastaava järjestys oli myös @Minor_LS:n koko sarjaa käsittelevässä kulmapotkukatsauksessa (https://minorleaguesoccer.wordpress.com/2016/10/21/which-veikkausliiga-team-is-most-effective-from-corners/), eli ulospäinkiertävissä laukausprosentti oli korkeampi ja sisäänpäinkiertävissä konversioprosentti oli korkeampi.

HJK:n kulmapotkujen antajat kaudella 2017

Kulmia antoi yhteensä 11 pelaajaa, mutta jätin Moreloksen nopeana ja lyhyenä antaman kulman pois aineistosta, koska se oli selvästi "ei harjoiteltu" tilanne, josta ei seurannut mitään. Morelos ei myöskään antanut tuon yhden kulman jälkeen yhtään kulmapotkua kauden aikana.  

Kuvassa on esitetty kulmia antaneet pelaajat laskevasti vasemmalta oikealle. Mosa antoi selvästi eniten kulmia. Erityisesti Mosan, mutta osin myös Pirisen kulmat painottuivat alkukauteen (Mosan kohdalla syynä tietysti loukkaantuminen, mutta mahdollisesti myös muut syyt; ks. seuraava kuvio).  Loppukaudesta kulmavastuu jakautui selvästi alkukautta tasaisemmin, sillä niin Schüller, Onovo, Dahlström, Mensah, Lingman kuin Valenĉiĉkin saivat vastuuta vasta kesäkuun puolivälin jälkeen.

Kuvassa pallon koko kuvaa kauden aikana annettujen kulmien määrää. Laukausprosentti (eli kuinka monta prosenttia kulman antajan kulmista johti laukauksiin) on x-akselilla ja konversioprosentti (eli kuinka monta prosenttia kulman antajan kulmista johti maaliin) y-akselilla.

Kuten huomataan, alkukaudesta päävastuussa olleet Mosa ja osin myös Pirinen eivät pääse keskimääräisen konversioprosentin (katkoviiva kuvassa) lähelle. Myöskään Akseli Pelvaksen kulmista ei tullut konversioita tai laukauksia hyvällä prosentilla. Valenĉiĉin, Mensahin, Lingmanin ja Onovon otoskoot olivat niin pieniä, ettei niistä voi tehdä johtopäätöksiä. Schüllerilläkin oli kauden aikana vain 10 kulmaa, joten satunnaisuudella on suuri merkitys. Atom erottuu edukseen enemmän kulmia antaneista hyvällä laukaus- ja konversioprosentillaan. Myös Dahlströmin luvut ovat erittäin hyviä. 

Kulmapotkujen vaarallisuus

Monella pelaajalla annettujen kulmien määrä oli niin pieni, että varsinkaan konversioprosentti ei välttämättä kerro totuutta kulmien vaarallisuudesta. Tätä varten tein omat karkeat arviot kulmatilanteiden vaarallisuudesta asteikolla: 

1. Ei tilannetta / vaaraa
2. Huono tilanne / alhainen vaara
3. Kohtuullinen tilanne / vaara
4. Hyvä tilanne
5. Erinomainen tilanne

Arviossa pyrin huomioimaan tilanteen vaarallisuuden riippumatta siitä tuliko kulmasta laukausta tai ei. Eli esimerkiksi vaarallinen keskitys hyvälle maalintekosektorille saattoi olla kohtuullinen tilanne, vaikka HJK:n pelaajat eivät päässeet palloon sillä kertaa. Maaliodotusarvon (xG) laskemiseksi annoin edellä mainituille luokitteluille myös "oletetut" maaliodotukset, jotka olivat:

  

1. Ei tilannetta / vaaraa = 0
2. Huono tilanne / alhainen vaara = 0,02
3. Kohtuullinen tilanne / vaara = 0,07
4. Hyvä tilanne = 0,20
5. Erinomainen tilanne = 0,40

Koska arviot ovat hyvin karkeita ja subjektiivisia, tästä ei saa tekemälläkään eksaktia tiedettä. Uskoisin kuitenkin, että tämäkin luokittelu antaa kuitenkin paremman kuvan kulmien vaarallisuudesta kuin pelkät laukaus- tai konversioprosentit.

Näihin ei kannata siis suhtautua liian vakavasti absoluuttisina lukuina, mutta ne kertovat joka tapauksessa konversioita enemmän kulmien vaarallisuudesta. Tällä mittarilla Atomin kulmat loivat kokonaisuudessaan selvästi eniten maaliodotusta ja toiseksi eniten / annettu kulma. Kuten edellä todettu, niin vähän kulmia antaneiden osalta näissä sattumalla on iso vaikutus (esim. Valenĉiĉin kohdalla yksi erinomainen maalipaikka aiheuttaa sen, että xG/kulma nousee korkeaksi).

Aktiivisimmat pelaajat kulmatilanteissa

HJK:n kulmapotkuista seurasi laukaus noin 41 % kerroista. Eniten laukauksia kulmista tai jälkitilanteista oli Ville Jalastolla.

Jos katsotaan kulmatilanteita sen valossa, että ketkä HJK:n pelaajista olivat niissä avainasemassa, niin laukausten ja kulmien antajien lisäksi keräsin tiedon siitä, kuka oli ensimmäinen HJK:n pelaaja, joka kosketti palloon kulmapotkun jälkeen (nämä siis vain sellaisia, joissa HJK:n pelaaja koski palloon ensimmäisenä kulman jälkeen, ei esim. maalivahdin nyrkkeilyn tai puolustajan purun jälkeen).

HJK:n pelaaja pääsi ensimmäisenä palloon noin joka toisessa kulmapotkussa. Selvästi aktiivisimmat pelaajat olivat Mensah, jota käytettiin pääasiassa lyhyiden kulmien vastaanottajana sekä Obilor, jota targetoitiin boxin sisällä.

HJK:n kulmapotkut kaudella 2017

Tein aiemmin Twitterin puolella taulukon Veikkausliigajoukkueiden kulmapotkuista.

Taulukosta nähdään joukkueiden kulmat ja niitä vastaan annetut kulmat sekä näistä syntyneet maalit. HJK:lla oli selvästi eniten kulmapotkuja ja se pystyi viimeistelemään 16 maalia kulmapotkuistaan. Viimeistelyprosentti 6,9 on parempi kuin millään joukkueella viimeisten kolmen kauden aikana.

Kuvasta nähdään, että joukkueiden tehoissa on merkittäviä eroja kausien välillä. Erityisesti HJK:n luvut ovat kaikkien kolmen kauden osalta täysin erilaisia. Kaudella 2015 HJK:ta vastaan tehtiin suhteesssa eniten maaleja kun taas kaudella 2016 lähes vähiten. Kolmen kauden keskimääräinen viimeistelyprosentti kulmapotkuista oli Veikkausliigan tasolla noin 3,3 %. Tämä tarkoittaa siis, että keskimäärin noin joka 30. kulmapotku johtaa maaliin. 

HJK:n kauden 2017 kulmapotkut

Kävin läpi Ottelukeskuksesta kaikki HJK:n kauden 2017 kulmapotkut. Valitettavasti kuvamateriaali oli hieman rajallista joidenkin tilanteiden osalta ja esimerkiksi elokuun HJK-RoPS -ottelun kulmapotkut puuttuivat kokonaan. Jätin aineistosta huomiotta sellaiset kulmapotkut, jotka annettiin aivan pelin lopussa ajan pelaamiseksi tai olivat hätäisiä harjoittelemattomia kuvioita (yhteensä 8 kpl). Varsinaisia kulmapotkuja HJK antoi 225 kappaletta, ja niistä tai niiden jälkitilanteista tehtiin siis 16 maalia, eli todellinen konversio-% oli hieman yli 7 %.

Jaottelin kulmat lyhyisiin, sisäänpäinkiertäviin ja ulospäinkiertäviin. HJK preferoi selvästi sisäänpäinkiertäviä kulmapotkuja, kuten alla olevasta kuvasta nähdään:

Melkein 2/3 HJK:n kulmapotkuista annettiin sisäänpäin kiertävinä. Mielenkiintoista on myös tarkastella erilaisten variaatioiden frekvenssiä vastustajien mukaan.

Taulukosta nähdään, että HJK:lla oli selvästikin erilaisia taktiikoita eri vastustajia vastaan. Osan lukemista selittää tietysti sattuma, sillä kulmapotkujen määrät vaihtelevat melko paljon. Lahtea vastaan kaikki kulmat annettiin sisäänpäinkiertävinä ja Ilvestä vastaan yli puolet ulospäinkiertävinä. Sen sijaan Kemiä vastaan lähes puolet kulmista pelattiin lyhyinä. Näin selkeitä trendejä ei varmasti selitä pelkkä sattuma, vaan valmennus on varmastikin ohjeistanut vastustajakohtaisesti käyttämään erilaisia kulmakuvioita.

Mihin HJK:n kulmat annettiin?

 

Nämä luokittelut ovat melko karkeita ja subjektiivisia, sillä kaikista tilanteista ei tosiaan ollut kunnollista kuvamateriaalia ja osassa valitsin mielestäni lähimmän vaihtoehdon näistä neljästä. Uskoakseni esimerkiksi takatolpalle suunnattuja kulmia oli luultavasti hieman enemmän kuin mitä yllä on esitetty.

Näistä ei voi tehdä yhtä selviä johtopäätöksiä taktisista valinnoista kuin kulmatyypistä (sisäänpäinkiertävät, lyhyet ja ulospäinkiertävät), koska luokittelujeni subjektiivisuuden lisäksi jakaumaan vaikuttaa potkun onnistuminen (eli päätyikö se lopulta sinne, mihin oli tarkoitus).

Maalit ja laukaukset

Katsotaan lopuksi vielä, miten laukaukset ja maalit jakautuivat eri vastustajia vastaan. HJK:n 16 kulmapotkutilannemaalista 3 tehtiin Kemiä vastaan. Lahtea vastaan Klubi ei sen sijaan onnistunut kertaakaan.

Tilastot: Veikkausliigan InStat-tilastot  & Ottelukeskuksen videomateriaali

Per 100 possessions vs. per 90 minutes - lyhyt intro

Koripallon analytiikassa on jo pidempään vertailtu numeroita pallonhallintajakson (possessions) avulla. Jalkapallossa vertailussa on tyypillisesti käytetty "per 90 minuuttia" -lukuja, jolloin voidaan esimerkiksi vertailla erilaisia peliminuutteja pelaavia pelaajia keskenään. Viime aikoina myös jalkapallon puolella on virinnyt keskustelua siitä, olisivatko "per possession" -luvut kuningaslajissakin perusteltuja tai parempia.

Possession -ajattelua jalkapallossa on vastustettu muun muassa sillä syyllä, että hyvät joukkueet pitävät palloa enemmän, jolloin niiden luvut vääristyvät, mikäli käytetään "per 100 possessions" -lukuja. Käytännössä kuitenkin "per 90 minuuttia" -lukuihin vaikuttavat sekä "tehokkuus" (per possessions) että tempo (montako possessionia per ottelu). Possessions -tarkastelun voidaan siis tavallaan ajatella tuovan uuden näkökulman verrattuna "per 90" -tilastoihin.

"Per possession statistics help us to put all teams on an equal footing, no matter what tempo they play at."

Pelaajien osalta "per 100 possessions" on siinä mielessä reilumpi kuin "per 90 minuuttia", että pelaajalla voi olla täysin erilainen määrä mahdollisuuksia (=possessions) pallon kanssa kuin jollain toisella pelaajalla. Esimerkkinä pelaaja 1, jonka joukkueella on 100 possessionia / 90 minuuttia ja pelaaja 2, jonka joukkueella on 120 possessionia / 90 minuuttia. Lisäksi oletetaan, että molemmilla pelaajilla on 3 laukausta ja 0,4 maalia per 90 minuuttia:

Pelaajan 1 luvut ovat tässä tapauksessa samat kuin per 90 minuuttia, koska oletuksena oli 100 possessionia per 90 minuuttia (3 laukausta ja 0,4 maalia per 100 possessionia).

Pelaajan 2 luvut sen sijaan ovat merkittävästi erilaiset, kun tarkastellaan "per 100 possessions" -tilannetta:

3 laukausta / 120 * 100 = 2,5 laukausta / 100 possessions

0,4 maalia / 120 * 100 = 0,33 maalia / 100 possessions

Tilanne on pelaajan 2 osalta näin tarkasteltuna melko paljon heikompi, vaikka "per 90 minuuttia" tarkastelussa pelaajat olivat yhtä hyviä. Jos mietitään tilannetta, niin käytännössä laukauksia ja maaleja voi tulla vain mikäli omalla joukkueella on pallo hallinnassa (pl. omat maalit). Näin ajateltuna pelaajalla 2 on selvästi useampia mahdollisuuksia laukoa / ottelu ja sitä kautta tehdä maaleja kuin pelaajalla 1. Todellisuudessa asia ei tietysti ole aivan näin suoraviivainen, mutta "per 100 P" -tarkastelu tuo kuitenkin uutta näkökulmaa lukuihin.

Joukkueiden osalta pelitavalliset seikat voivat myös vaikuttaa melko paljon ottelukohtaisiin lukuihin. Käytetään esimerkkinä Veikkausliigakauden 2017 hyökkäysten määrää ja jakaumaa:

Taulukosta nähdään vasemmalla ensin lukemat per ottelu ja oikealla lukemat per 100 possessionia. Vihreällä taustalla olevat kuvaavat keskiarvoa suurempia lukemia hyökkäystyypeittäin. Esimerkiksi VPS:n "positional attacks" -määrä per ottelu oli selkeästi muita joukkueita alhaisemmalla tasolla, mutta kun vaihdetaan tarkastelu "per 100 possessioniin", VPS nouseekin keskiarvon yläpuolelle.

Seuraavassa taulukossa on sama tarkastelu, mutta tässä tarkastellaan laukauksia hyökkäystyypeittäin:

Tässä erot eivät ole yhtä suuria kuin edellisessä taulukossa. Sanoisin kuitenkin, että "per 100 P" -tarkastelun avulla pystytään paremmin analysoimaan joukkueiden pelitavallisia tendenssejä. Otetaan taas esimerkiksi VPS, jonka laukausten määrä oli ylivoimaisesti Veikkausliigan alhaisin (6,5 / ottelu). VPS:n "pitkien hyökkäysten" (positional attacks) -laukaukset olivat nekin liigan alhaisimmat. Kun korjataan lukuja pallonhallintajaksojen määrillä, tilanne muuttuukin jonkin verran. "Per 100 P" -tarkastelussa RoPS:lla on Veikkausliigan vähiten laukauksia pitkistä hyökkäyksistä ja myös JJK on käytännössä täsmälleen samoissa lukemissa VPS:n kanssa.

"Per 100 P" -tarkastelu tulee varmasti lisääntymään jatkossa. Siihen liittyy kuitenkin käytännön ongelmia (kuten miten possession on määritelty), joiden takia maiden ja liigojen välinen vertailukelpoisuus ja lukujen laajempi yleistyminen tulee varmasti kestämään vielä. Omassa Veikkausliigan InStat -aineistossa ei esimerkiksi ole ottelukohtaisesti joukkueiden possessioneiden määriä, joten pelaaja- tai ottelutasolle en pysty tätä samaa analyysiä nykyaineistollani viemään.

Laukaukset ja varianssi - Case VPS

VPS on ollut muutaman kauden ajan erittäin mielenkiintoinen joukkue Veikkausliigassa. Petri Vuorisen ja Jani Sarajärven tulon jälkeen VPS on hallinnut palloa, syötellyt selkeästi muita joukkueita enemmän ja samalla myös laukonut selvästi muita joukkueita vähemmän. 

Sain Oskari Karppiselta (https://twitter.com/oskarikarppinen) ystävällisesti käyttööni hänen keräämänsä laukaisuaineistot VPS:n kauden 2017 peleistä (aineistossa ei ole huomioitu rangaistuspotkuja). Muut tilastot perustuvat Veikkausliigan InStat -tilastoihin. Analysoin tässä postauksessa lähinnä sitä, miten VPS:n kausi laukausten osalta meni ja miten ja miksi vähäisempien, mutta vaarallisempien laukausten logiikka ja "matematiikka" toimii.

Maalipaikkojen satunnaisuus ja sen vaikutus

Jalkapallossa seurataan nykyään jo melko laajalti niin sanottua maaliodotusarvoa, eli xG:tä. Oikeampaa olisi puhua laukauksiin perustuvasta xG:stä, sillä todellisuudessa pelissä on myös tilanteita, joissa ei tule laukausta lainkaan, mutta maaliodotusta kertyy kuitenkin. Laukauksiin perustuvat xG-mallit approksimoivat kunkin laukauksen todennäköisyyttä mennä maaliin. Erilaiset xG-mallit huomioivat lokaation lisäksi monenlaisia muita asioita (esim. onko laukaus keskityksestä vai pystysyötöstä, onko laukaus pusku vai veto jne.), mutta en tässä jutussa käsittele xG-malleja itsessään sen tarkemmin. Se, että ymmärtää xG:n tarkoittavan laukauksen maaliin menon todennäköisyyttä riittää.

Laukausten todennäköisyys mennä maaliin kasvaa, mitä lähemmäs ja keskemmälle maalia tullaan. VPS pyrkii laukomaan hyviltä maalintekosektoreilta, vaikka se tarkoittaisi vähäisempää laukausten kokonaismäärää. Toisin sanoen VPS pyrkii välttämään matalan todennäköisyyden laukauksia silläkin uhalla, että sen laukausmäärät jäävät vastustajaa alhaisemmiksi.

Tarkastellaanpa esimerkin vuoksi ensin kuvitteellista ottelua, jossa molemmilla on saman verran maaliodotusta (xG), mutta laukaukset ovat täysin erilaisia. Tällaista analyysiä ovat tehneet aiemmin useat jalkapalloanalyytikot (esim. @mixedknuts ja @DannyPage), mutta käyn tässä lyhyesti läpi matematiikan kuitenkin:

Joukkue 1: 

15 laukausta, kaikki melko epätodennäköisistä tilanteista -> xG / shot = 0,1 ja Total xG=1,5

Joukkue 2: 

3 laukausta, kaikki erittäin todennäköisistä tilanteista -> xG / shot = 0,5 ja Total xG=1,5

Molemmilla esimerkin joukkueilla on täsmälleen sama maaliodotus (xG), eli voisi ajatella niiden voiton todennäköisyyksien olevan identtiset? Väärin. Varianssista johtuen Joukkue 1 on yksittäisessä ottelussa jonkin verran epätodennäköisempi voittaja. 

Ero tuntuu yksittäisessä ottelussa melko pieneltä (38% vs. 34%), mutta täytyy muistaa joukkueiden maaliodotusten olleen täsmälleen identtiset. Todellisuudessa tällainen ero muuten tasaisessa pelissä voi antaa Joukkueelle 2 useamman pisteen edun kauden kuluessa. Mikäli joukkueet 1 ja 2 pelaisivat keskenään yhden Veikkausliiga-kauden verran otteluita, olisi Joukkue 2 keskimäärin noin 4 pistettä vastustajaansa edellä.

Tässä vielä linkki Danny Pagen erinomaiseen simulaattoriin, jolla nämä luvut on laskettu ja jolla voi testailla itsekin halutessaan erilaisten laukausten vaikutusta voiton todennäköisyyteen:

https://dannypage.github.io/expected_goals.html?share=AwOgrANKnQPqBGYUQJWx6uZ67fcMDUg  

VPS:n laukaukset ja maaliodotukset kauden 2017 otteluissa

VPS laukoi vähemmän kuin mikään muu joukkue kaudella 2017. Kuten edellä todettua, niin tämä on selvästikin valmennuksesta juontuva valintakysymys.

Kuvasta nähdään, että VPS laukoi useimmiten vähemmän kuin sen vastustaja. Itse asiassa koko kauden aikana oli vain 7 ottelua, jossa VPS laukoi vastustajiaan enemmän. Koko kaudella VPS laukoi 210 kertaa ja vastustajat 380 kertaa. Entäs sitten xG? Sen merkitys on selvästi suurempi kuin pelkkien laukausten, joten katsotaanpa miten xG jakautui VPS:n peleissä.

Edelleen vastustajat olivat VPS:n edellä, mutta VPS:n xG oli kuitenkin vastustajaa parempi 15 ottelussa (mustat palkit kuvassa). Tämä on selvästi parempaan suuntaus verrattuna pelkkiin laukauksiin. Kokonaisuutena VPS:n kauden 2017 odotettu "xG for" oli 31,1 maalia ja "xG against" 36,3, eli xG-ero oli hieman yli 5 maalia miinuksella. Todellisuudessa maaliero oli -13, joten xG-eron perusteella VPS:n voidaan sanoa olleen  epäonninen.

xG:n kumulatiivinen jakauma kertoo myös VPS:n valikoivuudesta. VPS laukoi selvästi vähemmän erittäin epätodennäköisiä laukauksia kuin vastustajansa. VPS:n laukausten keskimääräinen xG oli 0,148 ja vastustajien laukausten keskimääräinen xG 0,096. VPS:n laukausten keskimääräinen xG oli vastustajaa suurempi 27:ssä kauden 33:sta ottelusta.

VPS:n kausi kolmanneksittain

VPS erottuu Veikkausliigassa useilla tilastomittareilla selkeästi kaikista muista joukkueista. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että joukkueella on selkeä ajatusmalli, jonka mukaan se pyrkii toimimaan: VPS pyrkii hallitsemaan palloa ja valikoimaan laukaisupaikat huolella. Joukkue sai osakseen paljon hehkutusta europeliensä aikoihin, mutta loppukaudesta äänensävy muuttui. Kriitikot olivat sitä mieltä, että VPS:n pelityyli ei enää toiminut, vaan vastustajat olivat "keksineet", miten VPS nollataan. Alla olevassa taulukossa on jaettu kausi kolmeen osaan, ja verrattu niiden osalta laukauksiin liittyviä avainlukuja. Vastustajat eivät menneet otteluohjelmassa aivan tasaisesti, sillä VPS kohtasi HJK:n kaksi kertaa ensimmäisten 11 ottelun aikana.

Taulukosta voidaan havaita, että VPS:n paras jakso ajoittui kesäkuun ja elokuun väliin. Tällöin sekä TSR että xG-lukemat olivat selkeästi alku- ja loppukautta parempia. Loppukauden netto xG oli erittäin heikko ja mikäli huomioitaisiin viimeiset 13 peliä, niin lukema olisi entistäkin synkempi. Eniten loppukaudesta heikentyi xG against, joten ongelmat olivat enemmän puolustuspäässä kuin hyökkäyspäässä. Maaliero ja pisteet / ottelu mittarit kertovat, että alkukaudesta VPS:llä oli ehkä keskimääräistä parempaa tuuria, mutta loppukaudesta selvästi heikompaa (todellinen maaliero oli vielä heikompi kuin xG erotus).

Puolustusongelmat näkyivät esimerkiksi pallonmenetyksissä. Omalla kenttäpuoliskolla tapahtuneet pallonmenetykset korreloivat melko vahvasti päästettyjen maalien kanssa. Kuvassa on esitetty VPS:n pallonmenetykset kausikolmanneksittain ja voimme jälleen nähdä, miten toinen kolmannes erottuu positiivisesti muista.

Pallonhallintaluvuissa tapahtui myös muutosta kauden edetessä. Osittain alkukauden lukemat menevät kahden HJK:ta vastaan pelatun pelin piikkiin, sillä noissa kahdessa ottelussa VPS:n pallonhallinta oli selkeästi kauden alhaisimmilla tasoillaan. Sen sijaan menestyksekkään toisen kolmanneksen ja ei-niin-menestyksekkään viimeisen kolmanneksen osalta eroja ei juuri löydy.

Yhteenveto

VPS:n kausi oli vaihteleva ja sen esitysten taso hiipui selvästi loppukautta kohti. Osittain hiipuminen johtui heikentyneestä puolustamisesta (lisääntyneet pallonmenetykset + vastustajien paremmat xG:t). Osittain loppukauden heikot esitykset menevät myös epäonnen piikkiin, sillä kuten edellä nähtiin, tehtiin VPS:lle loppukaudesta enemmän maaleja, kuin mitä xG-lukemien mukaan olisi ansaittu. Tämä pelkästään tilastoihin perustuva katsaus ei pysty ottamaan kantaa siihen, mistä kaikista tekijöistä VPS:n heikompi loppukausi todellisuudessa johtui. Tilastot antavat kuitenkin osviittaa siihen suuntaan, että vaikka VPS:n esitykset heikkenivät loppukaudesta selvästi, oli myös epäonnella oma osuutensa loppukauden heikossa pistesaldossa.

Veikkausliiga 2017 - key passes

Herätelläänpäs blogia henkiin vuoden luovan tauon jälkeen tarkastelemalla kauden 2017 key pass -tilastoja. Mikäli et ole jo sitä tehnyt, niin alkuun kannattaa lukea viime kauden postaukseni aiheesta (http://1907shots.blogspot.fi/2016/12/extra-attacking-and-key-passes.html). Tämänkin kirjoitukseni tilastot perustuvat kaikki Veikkausliigan InStat -tilastoihin.

Key pass on siitä mielenkiintoinen tilasto, että se ei ota kantaa hyvää syöttöä seuraavan suorituksen laatuun. Käytännössä maalisyöttö voi tulla vain mikäli syötön vastaanottaja onnistuu myös. Key pass merkitään taas aina, kun syöttö johtaa maalipaikkaan (tai InStatin määritelmän mukaisesti edistää muuten hyökkäystä ja ohittaa minimissään 3 vastustajaa).

Kuten viime kaudella, niin myös kaudella 2017 key passes -tilastot korreloivat vahvasti ja positiivisesti tehtyjen maalien kanssa. Toinen asia, joka tekee key pass -tilastoista mielenkiintoisen on se, että näiden syöttöjen antaminen näyttäisi olevan "toistettava" taito. Toisin sanoen pelaajat, jotka antavat edellisellä kaudella paljon key passeja todennäköisesti antavat niitä myös tulevaisuudessa. Omalta kannaltani kaikkein kiinnostavin seikka liittyy kuitenkin nuorten pelaajien tulevaisuuden ennustamiseen. Nimittäin on havaittu (esim. https://statsbomb.com/2013/05/walking-it-in-to-the-net-2/) maalisyöttöjen korreloivan voimakkaasti nuorten pelaajien hyvän urakehityksen kanssa. Tarkastelen siis tässä key passeja koko kauden osalta, mutta erityisellä tarkkuudella nuoria pelaajia.

Key Passes määrät ja syöttötarkkuudet pelaajilla

 

  Kauden 2017 Key Pass Attempts - top25

Kärkikolmikko erottuu muista melko selvästi koko kauden syöttöyritysten osalta, mutta mikä hienointa, listalta löytyy useita nuoria pelaajia (mm. Dahlström, Stavitski, Hostikka). Koska pelaajat ovat pelanneet hyvin erimäärän minuutteja, tarkastelen mieluummin tilastoja per 90 minuuttia, jolloin vertailu pelaajien kesken on luontevampaa.

 Kauden 2017 Key Passes per 90 minuuttia - top25

Per 90 -tarkastelussa samat nimet ovat pääasiassa listalla. Ilahduttavasti listalle pomppaa myös uusi nuori pelaaja, eli Lassi Lappalainen, jonka key pass -syöttömäärät ovat erittäin hyviä 19-vuotiaalle.

 Kauden 2017 Accurate Key Passes per 90 minuuttia - top25

Onnistuneissa key pass per 90 minuuttia -tilastoissa listalle pomppaavat vielä Ilmari Niskanen ja Saku Ylätupa. Edellämainittu Lappalainen tippuu niukasti top 25 ulkopuolelle, mutta hänelläkin oli lähes 1,2 onnistunutta key passia / 90 minuuttia.

 Kauden 2017 Key Passien osuus kaikista syötöistä (top 20)

 

 

 

Viimeisessä kuvaajassa on esitetty key passien suhteellinen osuus kaikista syötöistä (pystyakseli) ja key pass -syöttötarkkuus (vaaka-akseli). Jälleen löydämme useita nuoria pelaajia, joista osa uusia (Källman & Ahde). Steven Morrisey antoi suhteessa eniten key passeja ja hänellä oli myös keskimääräistä parempi onnistumisprosentti.

 

Yhteenveto

Key Pass -tarkastelu kauden 2017 osalta on mielestäni erittäin positiivinen nuorten pelaajien osalta. Edellä esitetyiltä top 25- ja top 20 -listoilta löytyy todella monta nuorta, lupaavaa pelaajaa. Osa heistä on jo siirtynyt ulkomaille (Ylätupa & Morelos) ja osa siirtyy varmasti lähiaikoina. Viime kaudella key pass -tilastoissa korkealla olivat nuorista esim. Morelos (Rangers), Dahlström ja Soisalo, joka siirtyikin jo ennen tätä kautta Middlesbroughiin. Ilahduttavasti tämän kauden tilastoja nuoret miehittivät huomattavasti laajemmalla rintamalla kuin viime kaudella. Ehkäpä näistä junnuista kuullaan vielä?