Pallon menetykset ja takaisin voitetut pallot

Vähiin käyvät InStatin/Veikkausliigan julkaisemat tilastot ennen kuin loppuvat... Tässä vielä lyhyt katsaus InStatin tilastoimiin pallonmenetyksiin ja takaisin riistoihin.


 

Pelaajat on koodattu taas tutuilla värikoodeilla. Kuvassa on esitetty pystyakselilla pelaajien takaisin voitetut pallot per 90 minuuttia ja vaaka-akselilla menetykset per 90 minuuttia. Kuvaa voi siis tulkita niin, että mitä lähempänä kuvan vasenta yläkulmaa pelaaja on, sitä parempi ja mitä lähempänä oikeaa alakulmaa, sitä huonompi. Lisäksi olen ympyröinyt katkoviivalla kuvasta ne pelaajat, joiden voitettujen ja menetettyjen pallojen suhde on suurempi tai yhtä suuri kuin yksi. Toisin sanoen ympyrän sisällä olevat pelaajat ovat ainoita, jotka voittivat palloja takaisin useammin kuin menettivät.

Hyökkääjiä tarkastellessa oranssit pallurat näyttäisivät asettuvan melko lailla loogisesti ja pystysuunnassa lähelle toisiaan. Bamse erottuu taas tässäkin tarkastelussa "edukseen". Kandji menetti palloja paljon, mutta voitti niitä takaisin hieman keskimääräistä kärkipelaajaa enemmän. Takaisin voitettujen ja hävittyjen pallojen suhdeluvulla katsottuna Bamse ja Forssell ovat kärkien (vaalean oranssit) heikoimmat ja kolme muuta ovat käytännössä täsmälleen samoissa lukemissa. Tumman oranssit hyökkäävämmät keskikentät taas ovat kaikki käytännössä hyvin samoissa lukemissa.

Keskikenttäpelaajissa vaihtelu on melko suurta. Lod on taas lähempänä tumman oransseja palluroita kuin muita sinisiä, ja olisi varmaan ollut parempi suosiolla laittaa Lod samaan kategoriaan tumman oranssien kanssa. Tainiolla, Schüllerillä ja Annanilla oli kaikilla noin 10 takaisin voitettua palloa per 90 minuuttia. Annan oli siis tässäkin tarkastelussa HJK:n parhaimmistoa, kuten oli myös syöttötarkkuudessa. Muut siniset (pl. Lod) pyörivät seitsemän-kahdeksan takaisin voitetun pallon tienoilla. 

Kuva ei täysin kerro esimerkiksi sitä, kuinka hyvin Tapio Heikkilä tässä(kin) tarkastelussa pärjäsi. Kuvassa Heikkilä ja Heikkinen ovat erittäin lähellä toisiaan, mutta todellisuudessa pelaajien ero oli merkittävä. Heikkilän takaisin voitettujen ja hävittyjen pallojen suhde oli 3,04, kun Heikkisellä luku oli 2,35 ja Morenilla 1,90. Ero on siis suurempi kuin mitä kuvasta voisi päätellä.

Eniten pelanneet laitapakit (Baah-Lampi-Sorsa) asettuvat melko lailla samoihin lukuihin tällä tarkastelulla. Lehtinen ja Jones sen sijaan voittivat palloja takaisin selkeästi muita puolustajia vähemmän.

InStatin Ottelukeskuksessa julkaisemat tilastot rajoittuivat viime kaudella näihin jo käsiteltyihin kategorioihin. Tällä hetkellä Ottelukeskusta ei löydy mistään, mutta ilmeisesti se on kuitenkin tulossa myös tälle kaudelle (jää nähtäväksi minkälaisena tänä vuonna). Katsotaan pystyisikö jossain vaiheessa tekemään vertailuita kausien välillä. Lisätarkasteluja saattaa tulla vielä näiden tilastojen osalta, jos innostun esimerkiksi tarkempaan pelipaikka- tai pelaajakohtaiseen analyysiin. 

Naputtelin tuossa viikolla myös viime kauden kaikki ottelut Exceliin joukkuekohtaisine laukaisutilastoineen, puoliaikatuloksineen ynnä muineen (muutamista peleistä toki puuttuu tietoja), joten seuraavaksi voisi laajentaa tarkastelua HJK:n pelaajien ulkopuolelle ja analysoida joukkueiden viime kauden esityksiä noiden tilastojen valossa... 

Rikkeet ja paitsiot

Tähän väliin lyhyt postaus rikkeistä ja paitsioista, vaikka näistä ei tällaisenaan pitkälle vietyjä johtopäätöksiä voikaan tehdä.

Rikkeet ja kärsityt rikkeet

Joukkueena HJK oli koko kauden 2014 osalta vähiten rikottu ja se rikkoi toiseksi vähiten (lähde: KIHU:n raportti). Omat lukuni kärsittyjen rikkeiden määrän osalta näyttävät hieman poikkeavan KIHU:n raportissa esitetyistä koko kauden luvuista (KIHU: 11 kpl / ottelu; minä: 10,21 kpl / ottelu). 

Olen jälleen suhteuttanut rikkeiden määrän per 90 minuuttia. Pelaajat on kuvassa värikoodattu pelipaikkojen perusteella, jotta vertailu olisi järkevämpää. Kuvassa pelaajat on järjestetty pelipaikkakohtaisesti tehtyjen rikkeiden määrän mukaisesti. X-akselin yläpuolella olevat tummat palkit kertovat kärsittyjen rikkeiden määrän per 90 minuuttia ja vastaavasti alapuolen palkit tehtyjen rikkeiden määrän per 90 minuuttia.  

Pelaajakohtaiset rikemäärät kauden aikana olivat melko pieniä, joten johtopäätösten tekeminen on hieman hankalaa. Zeneli ja Annan erottuvat kuitenkin kaksikkona selkeästi kaikista muista pelaajista. Molempia rikottiin usein, mutta he eivät itse juuri rikkoneet. Erityisesti Annanin osalta tämä on mielestäni erinomainen saavutus huomioiden hänen roolinsa joukkueessa. 

Kandjiin viittasin aiemmassa postauksessa ja tässä kuvassa näkyy hyvin se, että enemmän pelanneista Kandjille kertyi eniten rikkeitä (=pl. Malolo) per 90 minuuttia. Riketahti oli lähes 1 rike / 90 minuuttia kovempi kuin muilla hyökkäävillä pelaajilla keskimäärin. Kandjia toki myös rikottiin paljon, joten hänen pelityylinsä oli selvästi aggressiivisempi ja aktiivisempi (pallo pysyi monesti jalassa pitkään) kuin monien muiden. Myös Väyrysen osalta havainto on ehkä vähän yllättäenkin samansuuntainen - Väykkää rikottiin usein, mutta mies myös syyllistyi rikkeisiin huomattavasti keskimääräistä useammin.

Paljon pelanneista puolustajista Baah erottuu tilastossa jälleen selkeästi, nyt tehtyjen rikkeiden määrän osalta. Kaikki muut puolustajat rikkoivat alle 1 rike / 90 minuuttia tahdilla, mutta Baah 1,7 rikkeen tahdilla. Ero puolustajien keskiarvoriketahtiin oli lähes 1 rike / 90 minuuttia. Toppariosasto (Heikkilä-Heikkinen-Moren) on profiileiltaan keskenään samankaltainen. Heikkilä rikkoi kuitenkin melko selvästi muita puolustajia vähemmän, eli noin 0,4 rikettä / 90 minuuttia alle puolustajien keskiarvotason. 

Paitsiot

KIHU:n raportin mukaan keskimääräiselle joukkueelle kaudella 2014 liputettiin 2,5 hyökkäyspään paitsiota. HJK:lla paitsioita kertyi 3,3 / ottelu (omassa datassa 3,2, eli varmaan 1 paitsio uupuu aineistosta) ja joukkue oli kauden toiseksi eniten paitsiossa ollut joukkue MIFK:n jälkeen.





Paitsiossa olleet pelaajat on kuvassa järjestetty paitsiotilanteiden määrän perusteella. Y-akselin luku kuvaa siis pelaajan paitsiomäärää per 90 minuuttia. Pallon koko kuvaa tässä tapauksessa kauden kokonaispaitsiomäärää. Luvut ovat melko pieniä ja pienin pallo (Sorsa et al.) vastaa yhtä paitsiota kauden aikana. Hyökkäävät pelaajat olivat luonnollisesti useimmin paitsiossa ja Kandjilla oli (kuten pallon koosta voi päätellä) eniten paitsioita kauden aikana, yhteensä 24 kappaletta. Bamse taas oli peliaikaan suhteutettuna selvästi eniten paitsion puolella. Mielenkiintoinen havainto, joka ei suoraan näy kuvasta on se, että Zeneli ei hyökkäävästä roolistaan huolimatta ollut aineiston mukaan paitsiossa kertaakaan koko kauden aikana.

Mannström ja Lod erottuvat muista pelipaikkaryhmitystensä pelaajista: Mannström olemalla selvästi muita hyökkääviä pelaajia harvemmin paitsiossa ja Lod keskikenttäpelaajia useammin. Lod on erottautunut muista keskikenttämiehistä myös aiemmissa analyyseissä. Vaikuttaisi siltä, että näiden kahden pelaajan - erityisesti Lodin - kohdalla tekemäni lokerointi ja värikoodaus on turhan rajoittava ja yksioikoinen.