Pallonhallintaa, hajontaa

Kausi 2015 on paketissa ja nyt on hyvää aikaa tarkastella, miten kausi sujui tilastojen valossa. Tarkastelen tässä lähinnä joukkueiden  pallonhallintaa. Aiemmista tarkasteluista poiketen tutkin myös muuttujien hajontaa, eli kauden aikaista vaihtelua.

Pallonhallinta

HJK dominoi koko kauden pallonhallintatilastoa. Kuten Jaro esimerkillään ja toiseksi suurimmalla pallonhallinnallaan osoitti, niin pallonhallinta ei kuitenkaan ole tae pelillisestä menestyksestä. Tein kauden aikana Twitterissä tarkastelua, jossa tutkin pallonhallinnan vaikutusta ottelun lopputuloksiin: analyysihetkellä kauden 2015 osalta pallonhallinta pelissä tarkoitti silloin todennäköisemmin tappiota kuin voittoa. Päivitin tilaston kauden loputtua ja edelleenkään pallonhallinta ei itsessään ollut positiivinen indikaattori.

Kuvissa pystypalkit kuvaavat ottelujakaumaa enemmän palloa hallinneen osalta. Esimerkiksi yli 55% pallonhallinnalla Veikkausliigajoukkueet voittivat vain noin 26% peleistään. Kun tilastoista jätetään vielä HJK:n ottelut pois (alempi kuva, harmaat palkit), on saldo entistä synkempi. Tulokset ovat mielestäni jopa hämmentäviä.

Tein tähän myös toisenlaista tarkastelua pallonhallinnan osalta. Tarkoituksenani oli tutkia, miten joukkueiden ottelukohtaiset pallonhallinta (sekä minuutit että prosentit) vaihtelivat kauden kuluessa ja vastusten mukaan. Hajonnat on laskettu suhteessa kunkin muuttujan joukkuekohtaiseen keskiarvoon (eli stdev/joukkueen kauden keskiarvo -> saatu prosenttiluku). Pallojen koko kuvaa joukkueen keskimääräistä pallonhallinta-aikaa koko kauden osalta (isompi pallo = "isompi" pallonhallinta-aika)

Pallonhallinta-ajan (eli sen kuinka monta sekuntia joukkue piti palloa hallussaan otteluissaan) hajonnassa MIFK erottuu muista selvästi. Sen oma pallonhallinta-aika vaihteli selvästi vähiten, mutta samalla sen vastustajien hallinta-ajan vaihtelu oli suurin. Punaiset katkoviivat kuvaavat Veikkausliigan keskimääräisiä hajontaprosentteja. KuPS ja VPS olivat hyvin samantyyppisiä tällä mittarilla katsottuna. Eniten pallonhallinta-aika vaihteli HIFK:lla, Interillä, Jarolla ja RoPSilla.

Kun katsotaan pallonhallintaprosentin vaihtelua, on kuva hieman erilainen. Suurin osa hyvistä / paremmista joukkueista (poikkeukset Jaro ja Lahti) asettuivat katkoviivan yläpuolelle. Heikot olivat pääosin katkoviivan alapuolella. Näillä joukkueilla oma hallintaprosentti vaihteli enemmän kuin vastustajilla. HJK:lla vaihtelu oli alhaisinta ja MIFK tulee neljäntenä. Eniten hajontaa hallintaprosenteissa oli Jarolla, HIFK:lla ja Interillä. Sen sijaan RoPSin tilanne muuttuu tässä tarkastelussa verrattuna edelliseen.

Johtopäätöksenä voisi siis sanoa, että RoPS:n pallonhallinta kasvoi selkeästi kauden edetessä. Pallonhallinta-aikojen suurempaa vaihtelua näyttäisi selittävän erityisesti RoPSin pelaamat ottelut Interiä vastaan (ks. alla).

Kuvassa on esitetty RoPSin pelien "tehokas kokonaispeliaika", eli se kuinka kauan pallo oli pelissä sekunteina. Kokonaisuutena RoPSin peleissä pallo oli pelissä selvästi vähiten ja Interillä eniten, kuten seuraavasta kuvasta nähdään:

Veikkausliigan enemmistö asettui välille 60-62% ja vain muutama joukkue erottui muusta joukosta selvästi. Mielenkiintoinen havainto on, että ääripäiden (RoPS ja Inter) peleissä selvästikin Interin pelitapa oli se, joka keskinäisissä otteluissa oli "dominoivampi". Inter pärjäsi myös tuloksellisesti hyvin RoPSia vastaan (2 voittoa, 1 tasapeli).