HJK:n kausi 2016

Blogi on ollut tauolla pidempään, mutta nyt kun sain ystävällisesti twitterkäyttäjältä @Minor_LS (kannattaa ottaa myös blogi seurantaan osoitteessa: https://minorleaguesoccer.wordpress.com/) HJK:n laukaisudatan, niin innostuin tekemään postauksen HJK:n kaudesta 2016. Siellä on näköjään kirjoiteltu HJK:sta samaan aikaan, joten kannattaa ehdottomasti suunnata myös tänne: 
https://minorleaguesoccer.wordpress.com/2016/11/09/2016-veikkausliiga-review-hjk/

Olen kerännyt Instatin datan Veikkausliigan ottelukeskuksesta ja käyttänyt sitä tässä kirjoituksessa vertaillessani HJK:n tilastoja muihin joukkueisiin.

HJK 2016 - vertailua muihin joukkueisiin

Katsotaan ensin, miten HJK:n kausi sujui "perinteisten" käyttämieni mittareiden valossa (SoTR, TSR, PDO jne.). Mikäli lyhenteet eivät ole tuttuja, suosittelen vakaasti tutustumaan aiheeseen hieman, joko aiempien blogikirjoitusteni tai esim. tämän sivun avulla http://statsbomb.com/stat-definitions/. 

Pelkästään pelattujen otteluiden perusteella (kabinettipäätöksiä ei huomioida) sarjataulukko olisi näyttänyt tältä:



HJK:n osalta sijoitus tässä "todellisessa" sarjataulukossa olisi siis ollut yhden sijan heikompi. 

Jos tarkastellaan kautta maalia kohti suuntautuneiden laukausten ja PDO:n osalta, niin tilanne näyttää tältä:


Yksinkertaistetusti sanottuna "hyvänä" joukkueena voidaan pitää sellaista, jolla oli koko kauden osalta enemmän laukauksia kohti maalia, kuin vastustajillaan (SoTR > 0,50). "Onnekkaana" joukkuetta voi pitää, jos sen PDO oli selvästi suurempi kuin 1,0. Kuva osoittaa selkeästi, että näillä mittareilla kauden kaksi parasta joukkuetta olivat SJK ja IFM Mariehamn. HJK niputtautuu seuraavaan kastiin RoPS:n ja Ilveksen kanssa. Jos katsotaan myös kokonaislaukausten suhdetta vastustajan laukauksiin (TSR), niin kokonaiskuva näyttää tältä:

 
Johtopäätös on tästäkin melko samanlainen, eli samat kaksi joukkuetta erottuvat edelleen selvästi muista, ja HJK löytyy seuraavasta kastista. MinorLS:n blogissa oli erittäin hyvää ja lukemisen arvoista analyysiä ExpG-lukemista (https://minorleaguesoccer.wordpress.com/2016/11/03/2016-veikkausliiga-review-ifk-mariehamn/) ja myös siinä tarkastelussa HJK tuli SJK:n ja IFK Mariehamnin perässä. ExPG-tarkastelussa pyritään huomioimaan pelkkien laukausten lisäksi myös muun muassa se, mistä laukaukset tulevat. ExpG-tarkastelu on siis ainakin teoriassa huomattavasti parempi tarkastelutapa, kuin pelkät laukaisumäärät.

Syöttömäärässä / ottelu HJK oli Veikkausliigan kolmas 413 syötön keskimääräisellä lukemallaan. Edellä olivat vain VPS ja SJK. VPS:n lukeman tekee erittäin mielenkiintoiseksi se, että VPS:n syöttömäärä kaudella 2015 oli sarjan toiseksi alhaisin, 303 syöttöä per peli. Pelityylissä tapahtui VPS:n osalta siis lähes täydellinen muutos verrattuna edelliskauteen, mutta ei siitä tässä sen enempää.


HJK:n kauden 2016 syöttölukemat olivat säännönmukaisesti edelliskautta heikompia: oma syöttötarkkuus heikkeni 83,4%:sta 81,9%:iin ja vastustajien syöttötarkkuus parani 78,2%:sta 79,6%:iin. Myös HJK:n syöttöjen lukumäärä putosi edelliskauden lähes 500 syötöstä / ottelu hieman yli 400 syöttöön / ottelu.

Kokonaisuutena tämän lyhyen tilastotarkastelun perusteella voidaan sanoa, että HJK:n kausi 2016 ei sujunut läheskään odotusten mukaisesti. Koko kauden tilastojen perusteella SJK ja IFK Mariehamn olivat yksiselitteisesti kaksi parasta joukkuetta.

HJK:n tilastojen kehitys kauden 2016 aikana

HJK:n kausi lässähti selvästi loppua kohti. Osittain syynä olivat loukkaantumiset avainpelaajistossa, mutta kuten seuraavasta kuvasta nähdään, tuli ensimmäinen hiipuminen jo paljon ennen syksyä.

 
Kuvassa on esitetty 5 ottelun liukuvat keskiarvot, jotta yksittäisten otteluiden vaikutus vähenisi ja viimeaikainen trendinomainen kehitys nähtäisiin paremmin. Laukaisutilastojen valossa ensimmäinen "notkahdus" tapahtui jo ennen kauden puoliväliä (vasemmanpuoleinen keltainen alue). Loppukaudesta nähtiin mielenkiintoinen vuoristorata, kun laukaustilastot (SoTR) ensin paranivat selvästi, kunnes aivan lopuksi valuivat taas selvästi 50%:n alapuolelle. PDO:n heikkeneminen samaan aikaan kun SoTR parani teki sen, että tulokset eivät kuitenkaan parantuneet, vaan maalisuhde (goal ratio) heikkeni laukaustilastoista huolimatta. 

PDO:ssa on kaksi komponenttia: torjunta-% ja maalinteko-%. Seuraava kuva avaa vähän tarkemmin mikä notkahdusten taustalla oli.

    
Kuvasta näkyy, että alkukaudesta HJK:n viimeistely oli koko ajan keskimääräistä parempaa. Ensimmäinen notkahdus selittyy laukausmäärien heikkenemisen lisäksi sillä, että scoring-% putosi suunnilleen Veikkausliigan keskimääräiselle tasolle. Loppukauden notkahduksessa torjunta-% sukelsi huimasti, kunnes aivan lopussa taas lähti yhdessä scoring-%:n kanssa nousuun.

Yhteenveto

HJK:n kausi oli pettymys kokonaisuutena. Mestaruus meni toisen kerran peräkkäin toisaalle, eikä HJK olisi sitä esitystensä perusteella edes ansainnut. Seuraavassa blogi-kirjoituksessani analysoin HJK:n kautta @MinorLS:n laukaisudatan avulla. Täytyy tietysti muistaa, että laukaukset ovat vain osa totuutta ja pelitavalla ynnä muilla tekijöillä (tuuria unohtamatta) on iso vaikutus yksittäisen jalkapallo-ottelun tulokseen. Käytössäni oleva data on kuitenkin erittäin mielenkiintoinen ja sen perusteella voidaan vertailla HJK:n pelaajien esityksiä toisiinsa.   
  

Pallonhallintaa, hajontaa

Kausi 2015 on paketissa ja nyt on hyvää aikaa tarkastella, miten kausi sujui tilastojen valossa. Tarkastelen tässä lähinnä joukkueiden  pallonhallintaa. Aiemmista tarkasteluista poiketen tutkin myös muuttujien hajontaa, eli kauden aikaista vaihtelua.

Pallonhallinta

HJK dominoi koko kauden pallonhallintatilastoa. Kuten Jaro esimerkillään ja toiseksi suurimmalla pallonhallinnallaan osoitti, niin pallonhallinta ei kuitenkaan ole tae pelillisestä menestyksestä. Tein kauden aikana Twitterissä tarkastelua, jossa tutkin pallonhallinnan vaikutusta ottelun lopputuloksiin: analyysihetkellä kauden 2015 osalta pallonhallinta pelissä tarkoitti silloin todennäköisemmin tappiota kuin voittoa. Päivitin tilaston kauden loputtua ja edelleenkään pallonhallinta ei itsessään ollut positiivinen indikaattori.

Kuvissa pystypalkit kuvaavat ottelujakaumaa enemmän palloa hallinneen osalta. Esimerkiksi yli 55% pallonhallinnalla Veikkausliigajoukkueet voittivat vain noin 26% peleistään. Kun tilastoista jätetään vielä HJK:n ottelut pois (alempi kuva, harmaat palkit), on saldo entistä synkempi. Tulokset ovat mielestäni jopa hämmentäviä.

Tein tähän myös toisenlaista tarkastelua pallonhallinnan osalta. Tarkoituksenani oli tutkia, miten joukkueiden ottelukohtaiset pallonhallinta (sekä minuutit että prosentit) vaihtelivat kauden kuluessa ja vastusten mukaan. Hajonnat on laskettu suhteessa kunkin muuttujan joukkuekohtaiseen keskiarvoon (eli stdev/joukkueen kauden keskiarvo -> saatu prosenttiluku). Pallojen koko kuvaa joukkueen keskimääräistä pallonhallinta-aikaa koko kauden osalta (isompi pallo = "isompi" pallonhallinta-aika)

Pallonhallinta-ajan (eli sen kuinka monta sekuntia joukkue piti palloa hallussaan otteluissaan) hajonnassa MIFK erottuu muista selvästi. Sen oma pallonhallinta-aika vaihteli selvästi vähiten, mutta samalla sen vastustajien hallinta-ajan vaihtelu oli suurin. Punaiset katkoviivat kuvaavat Veikkausliigan keskimääräisiä hajontaprosentteja. KuPS ja VPS olivat hyvin samantyyppisiä tällä mittarilla katsottuna. Eniten pallonhallinta-aika vaihteli HIFK:lla, Interillä, Jarolla ja RoPSilla.

Kun katsotaan pallonhallintaprosentin vaihtelua, on kuva hieman erilainen. Suurin osa hyvistä / paremmista joukkueista (poikkeukset Jaro ja Lahti) asettuivat katkoviivan yläpuolelle. Heikot olivat pääosin katkoviivan alapuolella. Näillä joukkueilla oma hallintaprosentti vaihteli enemmän kuin vastustajilla. HJK:lla vaihtelu oli alhaisinta ja MIFK tulee neljäntenä. Eniten hajontaa hallintaprosenteissa oli Jarolla, HIFK:lla ja Interillä. Sen sijaan RoPSin tilanne muuttuu tässä tarkastelussa verrattuna edelliseen.

Johtopäätöksenä voisi siis sanoa, että RoPS:n pallonhallinta kasvoi selkeästi kauden edetessä. Pallonhallinta-aikojen suurempaa vaihtelua näyttäisi selittävän erityisesti RoPSin pelaamat ottelut Interiä vastaan (ks. alla).

Kuvassa on esitetty RoPSin pelien "tehokas kokonaispeliaika", eli se kuinka kauan pallo oli pelissä sekunteina. Kokonaisuutena RoPSin peleissä pallo oli pelissä selvästi vähiten ja Interillä eniten, kuten seuraavasta kuvasta nähdään:

Veikkausliigan enemmistö asettui välille 60-62% ja vain muutama joukkue erottui muusta joukosta selvästi. Mielenkiintoinen havainto on, että ääripäiden (RoPS ja Inter) peleissä selvästikin Interin pelitapa oli se, joka keskinäisissä otteluissa oli "dominoivampi". Inter pärjäsi myös tuloksellisesti hyvin RoPSia vastaan (2 voittoa, 1 tasapeli).

HJK 2014 vs HJK 2015

HJK:n kausi 2015 on ollut toistaiseksi pettymys niin pelillisesti kuin myös tuloksellisesti. Loukkaantumiset ovat vaivanneet joukkuetta jo lähes uskomattomalla tavalla, kun avainpelaajia on tippunut kauden mittaa jatkuvasti. Kuinka kausi sitten on sujunut verrattuna edelliseen? Ajattelin tehdä tässä vaiheessa pienen katsauksen siihen, miten kauden 2015 tilastot poikkeavat edelliskauden vastaavista. Tilastot kauden 2015 osalta kattavat 27 ensimmäistä peliä (eli SJK-tappio 23.9. ei ole näissä mukana).

Perinteiset tilastot

Aloitetaan tarkastelu ns. perinteisillä tilastoilla. HJK:n nykyinen pelitapa perustuu pallonhallintaan, joten on luontevaa aloittaa katsaus siitä.

Koko kauden pallonhallintaprosenteissa ei ole mitään kovin järisyttäviä eroja. Vuoden 2014 alkukaudesta (HUOM: valmentajana oli Sixten Boström ensimmäiset 5 peliä) HJK hallitsi palloa jonkin verran enemmän kuin tällä kaudella, mutta kauden mittaan erot ovat tasaantuneet ja kauden puolivälin tienoilla vuoden 2015 pallonhallinta-prosentti nousi viime kautisen yläpuolelle. 

Ottelukohtaisissa syöttömäärissä ero on kutistunut kauden mittaa käytännössä olemattomaksi. HJK on nakuttanut keskimäärin noin 500 syöttöä omille / ottelu sekä tällä että viime kaudella. Näiden tilastojen osalta HJK:n pelitapa vaikuttaisi siis melko samankaltaiselta kuin viime kaudella.

Laukausmäärissä sen sijaa aletaan nähdä jo jonkinlaisia eroavaisuuksia. Ensimmäistä peliä lukuunottamatta HJK:n tämän kauden laukausmäärät ovat olleet viime kautista alemmalla tasolla. Ero näyttäisi olevan selkeämpi kokonaislaukausmäärissä - kauden 2014 joukkue laukoi noin 2 kertaa / ottelu useammin. Kuvasta nähdään, että myös maalia kohti suuntautuneita laukauksia on tullut vähemmän, suhteellisesti mitattuna ero on ollut jopa kokonaislaukausmäärää suurempi. Kokonaislaukausmäärä kaudella 2015 on toistaiseksi ollut noin 18 % viime kauden vastaavaa ajankohtaa alhaisempi ja maalia kohti suuntautuneissa laukauksissa ero on noin 22 %.

Myös vastustajien laukaisumäärät ovat olleet viime kautista alhaisempia. Vastustajien kokonaislaukausmäärä on noin 10 % alhaisempi ja maalia kohti suuntautuneita laukauksia on tullut noin 13 % vähemmän kuin edelliskaudella. HJK:n peleissä on siis kokonaisuutena lauottu harvemmin, mutta ero edelliskauteen on suurempi HJK:n omien laukausten määrässä. Pallonhallinnan ja syöttömäärien ollessa suunnilleen edelliskauden tasolla, voidaan todeta, että HJK:n otteluiden laukaisutempo on hidastunut selkeästi. Eli yhtä hallussapitominuuttia ja tehtyä syöttöä kohti laukausten määrä on pienentynyt selvästi.

Tehtyjen ja päästettyjen maalien osalta tilastot ovat samankaltaisia kuin laukausten. HJK:n tehtyjen maalien määrä on tippunut erittäin selvästi, mutta myös päästettyjä maaleja on enemmän. Tästä onkin luonnollisesti seurannut, että myös HJK:n pistemäärät ovat jääneet edelliskauden vauhdista.

Muita tilastoja

Olen täällä blogissa ja Twitterissä tuonut esiin myös muutamia uudempia tilastomittareita. Laukausmääriä tarkastelevat TSR (Total Shots Ratio) ja SoTR (Shots on Target Ratio) kuvaavat omien laukausten ja vastustajien laukausten suhdetta. Jos luku on suurempi kuin 0.5 (tai 50%) tarkoittaa se, että joukkue on laukonut vastustajaansa enemmän. 

HJK on dominoinut laukaisutilastoja viime vuosina. Sekä TSR että SoTR ovat pysyneet selkeästi 50 %:n yläpuolella kahden viime kauden ajan. Verrattuna kauteen 2014 ei HJK ole hallinnut laukaustilastoja aivan yhtä selvästi, mutta erot eivät ole kovinkaan suuria. Tästä voisikin päätellä, että suurimmat selittävät tekijät heikommalle menestykselle löytyvät jostain muualta.

Kuten ylläolevasta kuvasta nähdään, HJK:n ongelma kauden 2014 alkupuolella oli heikko torjuntaprosentti. Tällä kaudella torjuntaprosentti oli aluksi erittäin heikko, nousi sitten vähän ja loppukautta kohti on taas valunut alemmas. Tällä hetkellä torjuntaprosentti on noin 71% kun Veikkausliigan keskimääräinen on 73%. Kaudella 2014 torjuntaprosentti pysyi alkukautta lukuunottamatta koko ajan 80%:n yläpuolella. Kymmenen prosenttiyksikön ero torjuntaprosentissa tarkoittaa noin 0,3-0,4 maalia / ottelu. Koko kauden osalta ero on siis noin 11-12 päästettyä maalia. Tämän kauden torjuntaprosentin ero keskimääräiseen Veikkausliigajoukkueeseen ei ole suuri, mutta verrattuna viime kauteen ero on valtava. Pelkästään maalivahteja ei tästä voida syyttää, sillä myös puolustamisella ja vastustajien laukausten vaarallisuudella on osansa. Kokonaisuutena voidaan kuitenkin sanoa, että kasvanutta päästettyjen maalien määrää selittää vastustajien parempi viimeistely (vastustajien laukausmääräthän olivat jopa edelliskautta alhaisempia).

Maalintekoprosentissa (maalit / maalia kohti suuntautuneet laukaukset) nähdään selvästi laskeva trendi. Kun tähän yhdistetään pienentyneet laukaisumäärät, seurauksena on selkeä lasku tehtyjen maalien määrässä. Huomattavaa on, että HJK:n tämän kauden scoring-% on edelleen Veikkausliigan keskimääräistä korkeampi (28% vs. keskimääräinen 27%). Alkukaudesta scoring-% oli huomattavasti korkeammalla tasolla ja viime peleissä viimeistelytarkkuus on jäänyt myös kauden 2014 tahdista.

Alkukaudesta pisteitä kertyi kohtuullisen hyvään tahtiin huolimatta heikosta torjuntaprosentista. Tämä johtuu siitä, että HJK on hallinnut otteluita ja laukonut vastustajiaan useammin. Alkukaudesta erittäin hyvä viimeistelytarkkuus auttoi pisteiden kerryttämisessä. Nyt kun viimeistelytarkkuus on heikentynyt eikä torjuntaprosentti ole edelliskauden tasolla, ei pisteitäkään ole enää kertynyt entiseen tahtiin. 

Loppukauden heikommat otteet näkyvät selvästi myös tilastoista. Vaikka HJK on edelleen hallinnut laukaustilastoja verrattuna vastustajiinsa, on se altistunut enemmän satunnaisuudelle. Tämä johtuu edelliskautta alhaisemmasta laukausten kokonaismäärästä. Mitä vähemmän laukauksia / ottelu, sitä enemmän myös sattuma vaikuttaa maalimääriin. Nyt kun viimeistely ei ole sujunut alkukauden tahtiin ei maaleja ole enää tullut aiempaan tahtiin.

PDO ja SoTR kuvasta nähdään, että HJK on jäänyt SJK:n tahdista kun mittarina käytetään SoTR:ää. PDO kuvaa scoring-prosentin ja torjuntaprosentin summaa ja koko sarjan osalta PDO on aina 1.0. Mikäli tämä luku on jollain joukkueella selvästi ykkösen yläpuolella, voidaan sanoa, että se on ollut onnekas (ja päinvastoin; osanotot MIFK ja Jaro). HJK:n tämän hetken PDO on 0.99. Luku on tullut loppukaudesta alas (johtuen edellä havaituista torjuntaprosentin ja viimeistelyprosenttien heikkenemisistä), mutta erityisen epäonnisena HJK:ta ei voida PDO:n valossa pitää.

Veikkausliigan vertailua Euroopan huippusarjoihin

Tein pienen katsauksen kauden 2014 tilastoihin Veikkausliigassa ja Euroopan top 5-sarjoissa (Valioliiga, Bundesliiga, Ligue 1, Serie A & La Liga). Lähteinä käytin whoscored.comia ja Ottelukeskuksen sekä KIHU:n raportin tietoja.

Syötöt

Veikkausliigan ottelukohtaiset syöttömäärät olivat kovia verrattuna TOP5-sarjoihin.

 

Syöttötarkkuuden osalta Veikkausliiga oli hyvällä tasolla lähellä keskimääräisiä Euro-sarjoja:

Veikkausliigan syötöistä minulla ei valitettavasti ole tarkempaa erittelyä, joten esimerkiksi pitkien ja lyhyiden syöttöjen osalta vertailua ei voida tehdä. Eurosarjojen osalta voidaan selvästi nähdä, että pitkien pallojen (long balls) osuudella kokonaissyöttömääristä voidaan selittää sarjakohtaisia eroja melko paljon. Eniten pitkiä palloja (16,4%) annettiin Bundesliigassa ja vähiten (14,3%) Serie A:ssa. Maakohtaiset erot lyhyiden ja pitkien pallojen syöttötarkkuuksissa olivat melko pieniä ja erilaisten syöttöjen määrät näyttäisivät selittävän enemmän syöttötarkkuuksien vaihtelua sarjoissa.

Kokonaisuutena voidaan todeta, että Veikkausliigan syöttömäärät olivat selvästi suurempia kuin Euroopan suurissa sarjoissa. Veikkausliigan syöttömäärä kaudella 2013 oli 470, eli selvästi alhaisempi kuin 2014, mutta kuitenkin paljon Eurosarjoja korkeampi. Kauden 2015 osalta syöttömäärät (noin 470 / ottelu) näyttäisivät olevan taas vuoden 2013 tasolla, mutta kautta on toki vielä jäljellä lähes 1/3 ja lukemat ehtivät muuttua kauden loppupeleissä. Veikkausliigan hyvää syöttötarkkuutta saattaisi selittää muita sarjoja suurempi lyhyiden syöttöjen määrä, mutta tätä en valitettavasti pysty tilastoista tarkistamaan.

Laukaukset ja maalit

Kaikkien sarjojen laukausmäärät ovat melko lähellä toisiaan, sillä joukkuekohtaiset laukausmäärät / ottelu vaihtelivat suunnilleen välillä 12-13 kaikissa sarjoissa. Ranskan liigassa laukauksia ja maaleja tuli jonkin verran muita vähemmän. Veikkausliigan laukaus- ja maalimäärät olivat hyvin lähellä suurten sarjojen keskimääräsiä lukemia.

Laukauksista pystyin tekemään hieman tarkempaa analyysiä, sillä KIHU:n raportissa on eritelty myös laukaukset ja maalit rangaistusalueen sisä- ja ulkopuolelta.

Tässä voidaan nähdä suurempia eroja sarjojen välillä. Serie A:ssa ja Veikkausliigassa lauotaan selvästi muita sarjoja vähemmän boxin sisältä. Erityisen merkittävää tämä on siksi, että luonnollisesti maalinteon todennäköisyys rangaistusalueen sisältä lähtevässä laukauksessa on erittäin paljon suurempi, kuin alueen ulkopuolelta lähtevässä laukauksessa. 

Kuten kuvasta nähdään, niin sarjakohtaiset erot rangaistusalueen ulkopuolisten laukausten osalta erot sarjojen välillä olivat pieniä (2,6-3,5% laukauksista alueen ulkopuolelta meni maaliin). Rangaistusalueen sisältä tulleissa laukauksissa eroja oli hieman enemmän, mutta vaihtelu näissäkin oli suhteellisen pientä. Valioliigassa viimeistely boxin sisältä oli tehottominta ja Veikkausliigassa tehokkainta.

Itselleni mielenkiintoisin havainto tästä harjoituksesta oli maalintekoprosenttien ero alueen sisältä ja ulkoa lähtevissä laukauksissa. Ajatuksellisesti oli toki selvää, että ero on olemassa, mutta eron suuruus yllätti hieman. Laukauksista noin puolet tulee alueen ulkopuolelta, mutta maaleista 85% - 90% tehdään boxin sisältä. Alueen sisältä tulleiden maalien osuus vaihteli sarjoittain melko vähän (vaihteluväli vuonna 2014 83,3% - 88,8%). Kannattaa siis pyrkiä saamaan pallo boxin sisään, eikä laukoa kaukolaukauksia.