Laukaisuvalikoima on ollut jo pidempään omasta näkökulmastani erittäin kiinnostava jalkapallotilastojen yksityiskohta. Asia on ns. tilastoihmisten piirissä hyvinkin läpikäyty, mutta tuntuu siltä, että keskimäärin asian merkitystä ei olla sisäistetty. Yksinkertaistettuna asia on jotakuinkin näin: boxin ulkopuolelta ei juuri kannata laukoa.
HJK:n pelitilannelaukaukset 2016
Havainnollistaakseni asiaa HJK-esimerkin kautta, tehdään katsaus HJK:n kauden 2016 pelitilannelaukauksiin. Kyseessä siis ns. open play, eli laukaukset, jotka eivät tulleet erikoistilanteista (kulmat, vaparit) tai niiden jatkotilanteista.
HJK:lla oli @MinorLS:n tilastojen mukaan yhteensä 349 pelitilannelaukausta ja ne jakautuivat ylläolevan kuvan mukaisesti kentän eri sektoreille. Alin lukema (2%) kuvastaa kaikkien muualta kuin kuvassa näkyvien alueiden laukauksia. Kuvaa tarkasteltaessa voidaan todeta, että laukauksista suurin osa näyttäisi tulevan keskisektorilta, mikä on luonnollisesti hyvä asia. Maalin välittömästä läheisyydestä tulevien laukausten määrä on kuitenkin melko pieni.
Tarkempaa analysointia varten tein myös kuvan maalia kohti suuntautuneista laukauksista ja niiden lokaatioista:
Kuvan prosentit kertovat kuinka suuri osa ko. alueelta lähteneistä laukauksista meni maalia kohti. Tässä joidenkin alueiden vähäinen laukaisumäärä hieman sotkee tuloksia, mutta perushavainto on selkeä: läheltä ja keskeltä osutaan paremmin maalipuiden väliin. Tämä on tietenkin odotettavaakin, mutta vielä mielenkiintoisemmaksi tarkastelu saadaan, kun katsotaan conversion-prosentteja (conversion-% = maalit / kaikki laukaukset).
Viimeistelyprosentti näyttääkin jo selkeästi karun totuuden. Yhtä poikkeusta lukuunottamatta (kuvan vasemmalla laidalla) kaikki maalit tulivat joko boxin sisältä tai keskeltä sen välittömästä läheisyydestä.
Laukaisuvalikoimasta voidaankin tarkemman analyysin perusteella todeta, että sitä voitaisiin parantaa jopa merkittävästi. HJK:n kauden 2016 pelitilannelaukauksista useampi kuin joka neljäs (27,2%) lauottiin ylläolevan laukaisukartan ulkoreunalla olevista lokaatioista. Näistä 95:stä (yhdeksänkymmentäviisi) laukauksesta 1 (YKSI) meni maaliin.
Kaikista pelitilannelaukauksista 35% suuntautui maalia kohti, kun laukaisukartan reuna-alueiden vedoista 27,4% meni kohti maalia. Huomattavasti dramaattisempi ero nähdään scoring-prosentissa (scoring-% = maalit / maalia kohti suuntautuneet laukaukset), jossa reuna-alueiden maalia kohti menneistä vedoista vain 3,8% meni maaliin. Näin suurta eroa selittää tottakai osittain myös sattuma, mutta johtopäätöksen pitäisi olla silti melko selkeä ja helppo: huonoista sektoreista pitäisi laukoa selvästi vähemmän.
Kaudella 2016 joka neljäs veto tuli erittäin epätodennäköisistä laukaisupaikoista. Laukaisuvalikoimaa parantamalla olisi siis mahdollista lisätä oman joukkueen maaliodotusta jopa merkittävästi. Minulla ei tietenkään ole tietoa siitä, miten paljon valmentajat näihin asioihin harjoituksissa ja game planningissään kiinnittävät huomiota, mutta pitkässä juoksussa tällaisilla, melko perustason asioilla on erittäin suuri vaikutus joukkueen menestykseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti