sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Kaksinkamppailut 2014

Tarkastelen tässä lyhyesti HJK:n kauden 2014 kaksinkamppailuja sekä niiden voittoprosentteja. InStat tilastoi kaksinkamppailuihinsa  myös 1vs1‐haastot ja menetetyt pallot, minkä vuoksi hyökkäyspelaajilla ja hyökkäävillä pelaajilla on keskimääräistä enemmän tilastoituja kaksinkamppailuja. Jälleen tästä syystä pelaajia tulisi verrata oman pelipaikkansa pelaajiin, näin saadaan järkeviä vertailukohtia. Kuvassa pelaajat on värikoodattu taas oranssi/sininen/vihreä -koodituksella. 

Tein kaksinkamppailuista kuvan, jossa y-akselilla on esitetty pelaajien kamppailuiden voittoprosentti (eli mitä ylempänä kuvassa pelaaja on, sitä parempi). Voitettujen kaksinkamppailujen määrä per 90 minuuttia on esitetty x-akselilla. Lisäksi kolmantena muuttujana on kaksinkamppailujen kokonaismäärä per 90 minuuttia. Kokonaismäärää on havainnollisesttu kuvassa pallon koolla; mitä suurempi pallo, sitä enemmän pelaajalla oli kaksinkamppailuita per 90 minuuttia.






Kuva saattaa vaikuttaa aluksi hieman sekavalta, mutta mielestäni siitä saa kuitenkin yhdellä silmäyksellä hyvän käsityksen pelaajien kaksinkamppailuista. Esimerkiksi Kandji ja Bamse ovat olleet selvästi muita kärkiä useammin (per 90 minuuttia) kaksinkamppailutilanteissa - pallon koko on suurempi kuin muilla oransseilla. Kandji sekä haastoi että rikkoi vastustajia usein, mikä selittää hänen suuren kaksinkamppailumääränsä. Voittoprosenttien osalta kaikki kärkipelaajat ovat suunnilleen haarukassa 40-45, joten sen osalta kärjissä ei ollut isoja eroja. 
Zeneli erottuu kuitenkin edukseen muista tumman oransseista ja oransseista pelaajista voittoprosenttinsa osalta. Ainoana hyökkäävänä pelaajana hän voitti kaksinkamppailut useammin kuin hävisi. Myös Alho ja Savage ylsivät voittoon lähes joka toisessa kaksinkamppailutilanteessa. Mannström jäi tästä kolmikosta sekä kamppailumäärässä että voittoprosentissa erittäin selvästi jälkeen.

Keskikenttäpelaajissa (siniset pallot) vaihtelu on erittäin suurta, mutta toisaalta ääripäitä pääosin selittää otoksen suppeus (Grönroosin heikko saldo ja Malolon erinomainen saldo). Näiden pelaajien osalta ei tuloksista voida vetää suuria johtopäätöksiä, vaikkakin Malolon luku on toki erinomainen. Mielenkiintoista onkin nähdä, miten Obed pärjää kaksinkamppailuissa alkavalla kaudella, jolloin saa toivottavasti enemmän peliaikaa.

Enemmän pelanneista keskikenttäpelaajista kaksi erottuu muista voittoprosenteillaan: Tainio ja Schüller. Heillä molemmilla kaksinkamppailuiden voittoprosentit ovat noin 60. Varsinkin Schüllerin luvut ovat erittäin hyviä, sillä suuresta kaksinkamppailumäärästä ja erinomaisesta tehokkuudesta johtuen hän voitti noin 3 kaksinkamppailua enemmän kuin Tainio (per 90 minuuttia). Seuraava ryhmä (Perovuo, Annan, Lassas ja Väyrynen) asettuu noin 55 voittoprosentin tietämille. Robin Lodin muita keskikenttäpelaajia heikompi prosentti selittynee ainakin osittain hänen aktiivisemmalla hyökkäyspelillään (=suhteessa enemmän 1vs1-haastoja?).

Puolustajissa (vihreät) Baah erottuu todella selkeästi edukseen sekä kamppailumäärässä että voittoprosentissa. Silmämääräisestikin Baah erottuu koko kuvasta kaikkein eniten. Huipputasoa oleva voittoprosentti sekä muita puolustajia suurempi kamppailumäärä tarkoittivat lähes kolmea kaksinkamppailuvoittoa enemmän per 90 minuuttia kuin seuraavaksi paras puolustaja, Valtteri Moren. Voittoprosentissa Moren on melko lähellä Baahia, mutta jää määrissä selvästi jälkeen. Lampi-Heikkilä-Heikkinen kolmikko on taasen melko lähellä toisiaan hyvällä noin 60 prosentin voittotasolla. Muut puolustajat jäävät sitten selvästi näistä luvuista. 

Puolustustaidoista kaksinkamppailuiden määrä ei välttämättä kerro juuri mitään. Mikäli pelaaja sijoittuu hyvin, hän voi katkoa peliä ilman että edes aina joutuu kaksinkamppailutilanteeseen. Lisäksi InStatin tilastointitapa, jossa haastoja ja kaksinkamppailuita ei seurata erikseen aiheuttaa ongelmia erityisesti puolustajien osalta. Mikäli kaksinkamppailuiden voittoprosentit ja haastojen onnistumiset olisi tilastoitu erikseen, voitaisiin näistäkin luvuista tehdä parempia johtopäätöksiä. Nyt on esimerkiksi mahdotonta sanoa kuinka suuri osa Baahin erinomaisista luvuista tulee rohkeista ja onnistuneista haastoista hyökkäyssuuntaan ja toisaalta kuinka paljon hän on dominoinut puolustuskamppailuita. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti